Luonnosta löydettävien timanttien lisäksi korumarkkinoilla on nykyisin myös korkealaatuisia teollisesti valmistettuja timantteja. Laboratoriotimantti eli teollisesti tuotettu synteettinen timantti (kutsutaan myös man made ja lab-grown -timantti tai labratimantti) on hyvä vaihtoehto muun muassa silloin, kun koruun halutaan näyttävyyttä isoilla timanteilla mutta kukkarossa ei ole varaa hyvälaatuisiin luonnontimantteihin.

Muitakin valintaperusteita synteettisille timanteille löytyy, vaikka ekologisuuteen tai eettisyyteen viittaavien mainoslauseiden todenperäisyys on usein usvaverhojen peitossa.

Laboratoriotimantit tarjoavat kestävää loistoa edullisemmin

Synteettiset timantit, joiden teollinen valmistaminen ja hionta valmiiksi korukiveksi kestää vain muutaman viikon, ovat aivan yhtä loistavia, kauniita ja kestäviä kuin luonnossa miljoonien vuosien prosessissa syntyneet ja maasta kaivetut timantit. Fysikaaliset ja optiset ominaisuudet ovat siis täysin samat eikä synteettistä timanttia voi varmuudella erottaa luonnontimantista kuin merkinnän tai erittäin edistyneen teknologian avulla.

Laboratoriotimantti on siis aivan eri asia kuin timantin jäljitelmät kuten esimerkiksi synteettinen moissaniitti tai synteettinen kuutiollinen zirkonia, jotka ovat huomattavasti heikompia kestävyydeltään ja loistoltaan mutta joita näkee joskus petollisesti kutsuttavan ”kuin timanteiksi”.

Suurin ero luonnontimantteihin löytyy timanttien arvosta. Laboratoriotimanttien arvo on laskenut nopeasti murto-osaan luonnontimanttien arvosta, ja arvon ennustetaan edelleen heikkenevän. Pienten timanttien (esimerkiksi 0,01-0,07 ct, laatu G-vs) hinta on enää noin 20–25 prosenttia vastaavan laatuisen luonnontimantin arvoon verrattuna. Hintaero kasvaa, mitä suuremmasta timantista on kysymys. Yhden karaatin (1,00 ct) kokoisen laboratoriotimantin hinta on alle 10 prosenttia vastaavan luonnontimantin hinnasta. Asiantuntijoiden mukaan synteettisten timanttien hinta saattaa edelleen merkittävästi pudota, joten sijoitusmielessä niitä ei kannata hankkia.

Myös upeasti loistavat värilliset timantit ovat synteettisinä versioina yhä useamman saatavilla, kun taas luonnontimantteina ne ovat erittäin harvinaisia ja siksi hyvin kalliita.

Hintakehitystä saattaa ohjata myös se, että luonnossa uusia timantteja ei enää synny lisää, vaikka niitä toki edelleen kaivetaan esille. Alan isoimmat toimijat ovat onnistuneet pitämään luonnontimanttien hinnan korkealla ja vakaana säätelemällä tuotantoa ja myyntiä sopivaksi.

Uusia laboratoriotimantteja voidaan valmistaa lähes rajattomasti, valmistajia on paljon ja siten hintakilpailukin on kovaa. Ja juuri edullisen hinnan takia teollisesti valmistetuista timanteista on kovaa vauhtia tullut haastaja luonnontimanteilla. Kuluttajan on hyvä pitää mielessä, että laboratoriotimanttien arvo ei ole kuin murto-osa vastaavan luonnontimantin hinnasta eikä hinta ole vakaa vaan laskusuunnassa. Suomessakin on lyhyessä ajassa tullut saataville useita edullisilla laboratoriotimanteilla kruunattuja sormusmallistoja.

Miten luonnontimantin ja synteettisen timantin erottaa toisistaan?

Rehellisin aikein liikkeellä olevat laboratoriotimanttien valmistajat merkkaavat kivensä pienellä kaiverruksella niin, että merkinnän voi helposti nähdä 10 kertaa suurentavalla luupilla. Entä jos merkintää ei tehdäkään? Tekniikka kivien erottamiseen löytyy jo ja sitä kehitetään Suomessakin! Diplomigemmologien Mikko Åström FGA ja Alberto Scarani GG kehittämiä Magilabsin spektrometrejä on käytössä gemmologisissa laboratorioissa ympäri maailmaa. Suomessa yksi jalokivitutkimuksen johtavista asiantuntijoista on Alf Larsson FGA Suomen Jalokivilaboratoriosta.

Mitä mieltä Larsson on, voiko arvokorun timanteilla ostaa Suomessa huolettomin mielin, kun huomattavan hintaeron vuoksi jossakin maailmankolkassa varmasti syntyy kiusaus myydä synteettisiä timantteja luonnontimantteina?

– Ongelmia voi tulla vastaan erityisesti pienimpien timanttien kuten 0,1 ct tai sitä pienempien timanttien joukossa, jotka liikkuvat kansainvälisillä markkinoilla tietyn kokoisina erinä, Larsson kertoo.

Onko kultasepänliikkeen tilaamaan luonnontimanttipussiin sujautettu pari tehdasvalmisteista timanttia kenenkään huomaamatta, kun paljain silmin tai perinteisillä laitteilla eroa ei voi havaita? Todennäköisesti näin on jo käynytkin, mutta suomalainen koruseppä tuskin aavisti asiaa eikä tapahtuneesta ole juuri mitään haittaa myöskään autuaan tietämättömälle korun käyttäjälle, sillä kiven ominaisuudet ovat silti aivan yhtä hyvät. Joku välikäsi timanttitoimittajien monimutkaisessa ketjussa vain onnistui saamaan kaupasta tavallista paremman katteen epärehellisin keinoin muiden huomaamatta. 

Tällä hetkellä huijauksilta voi parhaiten välttyä kysymällä kultasepältään, millaisilta tavarantoimittajilta hänen korujensa timantit tulevat. Maineestaan tarkka kultasepänliike tai korujen valmistaja käyttää vain etiikkansa korkealle tasolle nostaneita ja huolellisesti kaikki kivet tarkistavia timanttitoimittajia ja voi esittää asiasta sertifikaatit. Tarkkojen spektrometrien yleistyessä huijaukset käyvät päivä päivältä vaikeammaksi.

– Isompien ja arvokkaampien timanttien osalta en näe samanlaista huolta. Ne tarkistetaan joka tapauksessa aina huolellisesti ja yksitellen, Alf Larsson pohtii.

Myös korujen jälkimarkkinassa eli second hand -kaupoissa ja huutokaupoissa voi tulevaisuudessa muodostua tilanteita, joissa koruun kiinnitetyistä timanteista ei voida varmuudella ilman alkuperätodistusta tietää, onko kyseessä arvokkaat luonnontimantit vai edulliset laboratoriotimantit. Tämä ongelma koskee lähinnä 2020-luvulla tai myöhemmin valmistettavia koruja.

Onko synteettinen timantti eettisesti kestävämpi tai ekologisempi valinta?

Timanttitehtaita on esimerkiksi muutamassa eurooppalaisessa maassa, Yhdysvalloissa, Israelissa, Kiinassa, Venäjällä ja Intiassa, ja kuten luonnontimantit, suurin osa synteettisistäkin raakatimanteista hiotaan korukiviksi Intiassa.

Vain osasta synteettisiä timantteja on saatavilla luotettavaa tietoa valmistuksen ja hionnan vaatimasta energiasta ja hiilijalanjäljestä. Synteettisten timanttien valmistaminen vaatii aina runsaasti energiaa, joten luonnontimantteja ekologisempi valinta synteettiset timantit eivät automaattisesti ole. Jos tuotanto on läpinäkyvää ja siihen on käytetään hiilineutraalia energiaa, tehtaassa valmistetut timantit saattavat olla selvästi ympäristöystävällisempi vaihtoehto.

Monet lähteet kuitenkin väittävät, että synteettisten timanttien hiilijalanjälki ja kokonaiskuormitus luonnolle on keskimäärin jopa huomattavasti kaivettuja timantteja suurempi. Vaikka uusi mahdollisuus upeaan loistoon puhtaalla omalla tunnolla varustettuna on siis keksitty, kuluttaja jää valitettavasti edelleen kipeästi kaipaamaan läpinäkyvyyttä tuotantoketjuihin.

Alan toimijat väittelevät myös siitä, millaisia vaikutuksia timanteilla on työntekijöiden ja ympäröivien yhteisöjen hyvinvointiin. Yksittäisen luonnontimantin alkuperää on lähes mahdotonta jäljittää, mutta isossa kuvassa lienee selvää, että vaikka mediassa on ollut paljon puhetta konfliktien rahoittamisesta timanttikaupalla eli ns. veritimanteista, timantit ovat tällä hetkellä laillinen ja erittäin merkittävä tulonlähde esimerkiksi monille valuuttatuloja kipeästi tarvitseville Afrikan maille.

Veritimanttikaupan estämiseksi kehitetyn Kimberleyn prosessin tarkoituksena on varmistaa, ettei konflikteja rahoiteta enää timanttien avulla. Järjestelmä otettiin käyttöön 2003, ja siihen kuuluvat maat ottavat vastaan timantteja vain toisista prosessiin sitoutuneista maista. Tuottajamaassa viranomaiset varmentavat timanttien lähteen ja pakkaavat ne sinetöityihin laatikoihin. Maahantuojavaltioissa puolestaan varmistetaan aitoustodistus ja sinetti. Global Witness -kansalaisjärjestön mukaan 1990-luvun puolivälissä maailmalla myydyistä timanteista 15 prosenttia oli peräisin konfliktialueilta, mutta 2000-luvulla niiden osuus oli pudonnut vain prosenttiin.

Eettisesti toimivien ja säännöllisesti monitoroitavien yritysten hankintaketjuihin ei konfliktialueilta timantteja siis nykyisin enää päädy. Moni timanttialalla toimiva onkin sitä mieltä, että eettisessä mielessä luonnontimantti on teollisia timantteja kestävämpi ja enemmän yhteisöille ”hyvää tekevä” ostos kuin synteettinen timantti, mutta asian perusteleminen aukottomasti suuntaan tai toiseen on vaikeaa.

Myötätuulta mediassa

Kritiikin pelossa luonnontimantteja ei juuri uskalleta puolustaa, mutta monet julkisuudesta tutut henkilöt ovat näyttävästi asettuneet synteettisten timanttien puolelle. Muun muassa Meghan Markle ja Emma Watson ovat puhuneet synteettisiä timantteja käyttävän Kimaïn puolesta ja Blood Diamond – veritimantti -elokuvassa (2006) näytellyt Leonardo DiCaprio on sijoittanut ”eettisiä laboratoriotimantteja” valmistavaan yhdysvaltalaisyritykseen.

Teksti Sari Yli-Salomäki / Häät.fi

Tekstiä päivitetty 8.8.2024

Lisätietoa ja lähteet 

Suomen Jalokivilaboratorio 

Timantit.com

Magilabs