Etiketti on keino varmistaa vieraiden viihtyminen; sen ansiosta kaikille on selvää, miksi, miten ja milloin mitäkin tapahtuu. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että mitään virallista hääetikettiä ei ole olemassakaan. Kyse on normaaleista hyvistä käytöstavoista sekä vieraiden että juhlien järjestäjän puolelta.

Hääkutsu

Vanhan perinteen mukaan hääkutsun ovat esittäneet morsiamen vanhemmat, mutta nykyään kutsujina on usein hääpari itse. Yhtä hyvin kutsujia voivat olla molempien vanhemmat.

Mitä epämuodollisemmat häät, sitä värikkäämpi ja omaleimaisempi kutsukortti voi olla. Hääkutsusta tulee joka tapauksessa käydä selvästi ilmi, kuka kutsuu kenet ja mihin tilaisuuteen, sekä missä ja mihin aikaan juhla pidetään. Mikäli juhlapaikka ei ole tulijoille tuttu, kutsuun voi liittää erilliset ajo-ohjeet tai kartan.

Kutsut lähetetään mielellään parikin kuukautta ennen juhlapäivää. Kun vieraita pyydetään varmistamaan tulonsa, korttiin merkitään V.P. (tai vastaava ranskankielinen lyhenne R.S.V.P.) eli ”vastausta pyydetään” yhdistettynä päivämäärään.

Kutsuun vastaaminen kuuluu hyviin tapoihin, vaikkei kutsuttu pääsisikään paikalle. Kortti osoitetaan suoraan kutsutu(i)lle; mikäli osoitteessa mainitaan ”perheineen”, myös lapset ja puoliso ovat tervetulleita. Kutsusta käy usein ilmi myös pukeutumiskoodi. 

Juhla-asu

Häissä kokovalkoinen on varattu perinteisesti vain morsiamen käyttöön, vaikka tiedettäisiinkin, että morsiamella on värillinen puku. Tämä koskee myös kaasoa ja morsiusneitoja aivan pienimpiä lapsia lukuun ottamatta.

Naispuoliset vieraat käyttävät pitkää iltapukua vain suurissa iltajuhlissa. Täysmustaa asua ei pidetä hääjuhlaan sopivana värinä naiselle, sillä se on perinteinen hautajaisväri. Mustaa suosivan pitäisi ainakin raikastaa kokonaisuutta jollakin heleällä värillä.

Aiemmin pitkän valkoisen puvun ja hunnun katsottiin sopivan vain ensimmäistä kertaa naimisiin menevälle morsiamelle, mutta tästä tavasta ei enää pidetä kiinni. Nykymorsian saa pukeutua oman mielensä mukaan!

Mikään ei kuitenkaan estä hääparia rikkomasta perinteitä pyytämällä tai hankkimalla kaasoille valkoisia asuja.

Perinteisesti miesten juhlavin iltajuhla-asu on frakki. Aivan yhtä hyvin sulhanen voi valita asukseen myös saketin tai epämuodollisen bonjour-puvun. ”Tumma puku” (tumman puvun takki ja pukuhousut, pukupaita sekä hillitty solmio, taskuliina ja kalvosinnapit) sopii puolestaan sekä päivä- että iltahäihin, ja juhla-asuna se voi myös korvata frakin tai saketin. Smokki on myös nykyään trendikäs vaihtoehto pukeutua tyylikkään juhlalisesti. Kenkien pitäisi olla hyvinkiillotetut mattanahkaiset nauhakengät tai lakeerikengät. 

Lenkkarit ja t-paidat eivät ole lastenkaan juhlavaatteita. Farkut käyvät vain hyvin rennoissa häissä, mutta silloinkin niiden on oltava siistit.

Istumajärjestys

Alttarille kuljettaessa morsian on sulhasen tai tytärtään saattavan isän vasemmalla puolella, vihkimisen jälkeen oikealla puolella. Tämän päivän tasa-arvoisessa yhteiskunnassa nainen (esim. äiti tai kummi) sopii saattajaksi aivan yhtä hyvin kuin läheinen mieshenkilö.

Vihkipaikassa morsiamen suku istuu vasemmalla, sulhasen suku oikealla. Morsiusparin vanhemmat ja tilan salliessa myös muut perheenjäsenet istuvat kunniapaikalla etupenkissä. Mikäli vanhemmat ovat eronneet, etupenkissä istuu se vanhemmista, jonka luona sulhanen tai morsian on viimeksi asunut. Yhtä hyvin eronneetkin vanhemmat voivat istua eturivissä vierekkäin. Tässä tapauksessa mahdolliset uudet puolisot sijoitetaan seuraavaan penkkiriviin.

Seremonian jälkeisessä hääjuhlassa vieraiden paikat voi merkitä pöytiin etukäteen, tai vieraiden voi antaa ryhmittyä mielensä mukaan. Tapana kuitenkin on jättää hääparia lähellä olevat pöydät perheenjäsenille. Pääpöydässä istuu morsiuspari yksin, tai heidän lisäkseen pöytään sijoitetaan myös esimerkiksi molempien vanhemmat, kaaso ja bestman, kummit sekä vihkipappi.

Onnea ja kiitos!

Vihkimisen jälkeen morsiuspari ja mahdollisesti myös parin vanhemmat toivottavat vieraat tervetulleiksi ja vastavihittyjä onnitellaan. Varsinaisten puheiden aika ei kuitenkaan ole vielä tässä vaiheessa, vaan vasta aterian yhteydessä! Ensimmäinen puheenvuoro on perinteisesti morsiamen isällä. Seuraavaksi puhuvat sulhanen ja bestman. Sen jälkeen sana on vapaa, puheenvuoroja saattavat käyttää esimerkiksi sulhasen isä, kummit tai vihkipappi.

Hääpari tanssii häävalssin kahdestaan. Sen jälkeen tanssiin liittyvät vihkiparin vanhemmat: sulhasen isä kumartaa morsiamen äidille, morsiamen isä sulhasen äidille. Seuraavaksi isä tanssii tyttärensä kanssa ja sulhanen tanssittaa uutta anoppiaan. Tämän jälkeen muutkin halukkaat pääsevät tanssilattialle.

Häälahjoja ei anneta suoraan morsiusparille, vaan etukäteen sovittu henkilö purkaa ne käärepaperista ja asettaa ne ihailtaviksi sopivaan paikkaan. Rahaa ja sekkejä ei aseteta näkyville, aina ei lahjakorttejakaan. Jälkeenpäin tuore aviopari kiittää vieraitaan hääkuvalla tai ainakin kiitoskortilla.

Teksti Hanna Myllys / Mediafokus