Etiketti ja ihmistuntemus auttavat häiden istumajärjestyksen suunnittelijaa.
Onnistuneissa hääjuhlissa kuuluu iloinen puheensorina, jota naurunremahdukset säännöllisesti rytmittävät. Vieraat rentoutuvat ja viihtyvät, juttu luistaa. Moni on ”lusinut” läpi myös jokaisen häiden järjestäjän painajaisen: juhlat, joissa pöytäkunnan kankea keskustelu kuihtuu parin sanan jälkeen vaivautuneeksi hiljaisuudeksi. Selitys apeaan tunnelmaan voi löytyä siitä, miten häävieraat on ohjattu pöytiin istumaan.
– Jos istumajärjestys on tehty ajatuksella, juhlissa tutustutaan uusiin ihmisiin ja solmitaan ystävyyssuhteita. Yhteishenki toimii, ja ohjelmanumerot sujuvat leppoisasti, sanoo hääsuunnittelija Marja Bonn Bonbonierestä.
Istumajärjestyksen junailu kannattaa aloittaa etikettisääntöihin tutustumisesta. Kirkossa morsiamen suku ja ystävät istuvat takaa katsoen vasemmalla ja sulhasen oikealla. Kirkon ensimmäinen penkkirivi on varattu hääparin lähisuvulle, kuten vanhemmille, isovanhemmille ja sisaruksille sekä morsiustytöille ja sulhaspojille. Hyvä idea voi olla pyytää kummankin suvusta joku tai kaaso ja bestman kirkon ovelle saattamaan vieraita paikoilleen.
Tapakouluttaja Anja-Kristina Windiltä kysytään usein eronneiden vanhempien istumapaikoista.
– Yhtä oikeaa sääntöä ei ole, vaan asia kannattaa ratkaista tilanteen mukaan. Jos morsian tai sulhanen on asunut pidempään toisen vanhemman luona, voi tämä istua eturivissä mahdollisen uuden perheensä kanssa. Jos vanhemmilla on hyvät välit, voivat he istua etupenkissä yhdessäkin.
Sopiva istumajärjestys riippuu juhlan koosta ja luonteesta. Jos kyseessä ovat pienet illalliskutsut tai rennot kekkerit, ei istumajärjestystä välttämättä tarvita ollenkaan.
Muodollisemmissa hääjuhlissa morsiuspari voi istua juhlapaikalla joko omassa pöydässään tai yhdessä vieraiden kanssa. Morsiamen vanhemmat istuvat morsiusparin molemmin puolin. Sulhasen äiti istuu morsiamen isän vieressä ja sulhasen isä vastaavasti morsiamen äidin vieressä. Myös vihkipapin paikka on morsiusparin pöydässä.
Juhlaseurueen vanhimmat vieraat, kuten isovanhemmat, ovat juhlan kunniavieraita, eikä heitä sovi sijoittaa juhlatilan perimmäiseen nurkkaan. Vanhimpien vieraiden kohdalla on hyvä pohtia myös, kuinka he pääsevät mahdollisimman vaivattomasti liikkumaan.
– Kun perusasiat ovat kohdallaan, voi morsiuspari itse päättää vapaasti lopusta, sillä hääpäivä on heidän juhlansa, Wind sanoo.
Isommat juhlat sujuvat paremmin, kun vieraiden ei tarvitse vaeltaa etsimässä pöytää, johon koko seurue sopii, eikä toisaalta pelätä yksinjäämistä. Vieraille voi osoittaa joko henkilökohtaisen, nimikortilla merkityn istumapaikan tai pöydän, jossa kukin voi valita paikkansa vapaasti. Pöydät voi numeroida tai nimikoida vieraiden mukaan: ”Sulhasen opiskelukaverit”, ”Leppäset ja Virtaset”.
Tapana on, että naisia ja miehiä on pöydässä yhtä paljon, samoin sinkkuja ja pariskuntia. Myös sukulaisia ja ystäviä voi sijoitella pöytäseurueisiin vapaasti. Nyrkkisääntönä pidetään, että jokaisella tulisi olla edes yksi tuttu pöydässä, jottei ujoinkaan vieras tunne itseään yksinäiseksi.
Häät ovat yksi niistä harvoista tilanteista, joissa yhdistyvät suvut voivat tutustua toisiinsa. Kukin pari ratkaisee, kuinka turvallisuushakuisesti tai rohkeasti sukulaisia pöytiin sekoittelee.
Psykologi Annukka Murto neuvoo kiinnittämään huomiota siihen, kuinka paljon yhteistä samaan pöytään sijoitetuilla on ennestään. Sama ikäryhmä, tuttavapiiri, kiinnostuksenkohteet tai elämäntilanne helpottavat tutustumista.
25-vuotiaan sinkkumiehen juhlat ovat pilalla, jos hänet istutetaan teinien pöytään. Vanhempi väki taas voi hermostua, jos viereisessä pöydässä remuaa sulhasen jääkiekkojoukkue. Moni sijoittaa sinkut, 5–12-vuotiaat lapset ja lapsiperheet omiin pöytiinsä. Riitapukarit kannattaa sijoittaa suosiolla eri puolille salia.
Joskus pöytäkunta on päällisin puolin passeli, mutta tunnelma on silti nihkeä, sillä eri ihmiset kokevat sosiaaliset tilanteet eri tavoin.
Vaikka ujo hermoilee sosiaalisia tilanteita enemmän, ei pöydällinen huippusosiaalisiakaan ole välttämättä hyvä idea, koska silloin kukaan ei ehdi pysähtyä kuuntelemaan, mitä toisella on sanottavaa. Kuhunkin pöytään voi sijoittaa muutaman supliikki-ihmisen ja vaikka erikseen pyytää heitä ”isännöimään” pöytäänsä.
– Yleensä sekoitus erilaisia persoonia toimii parhaiten, Murto sanoo.
Onnistuneen istumajärjestyksen tunnistaa usein siitä, että omassa pöydässä viihdytään iltamyöhään.
Leikkimielinen ohjelma kuuluu moniin häihin. Leikit ovatkin mainio tapa rentouttaa vieraita, jos istumajärjestyksessä on päätetty tutustuttaa uusia ihmisiä toisiinsa.
– Jotta joukosta saman pöydän ääreen istahtaneita ihmisiä muodostuu ryhmä, he tarvitsevat yhteisen tehtävän tai tavoitteen, sanoo Annika Murto.
Nimikorttiin voi esimerkiksi kirjoittaa kolme hauskaa adjektiivia, jotka kuvaavat kutakin vierasta. Nimikorteista ja esittäytymisestä adjektiivien avulla irtoaa heti jutun juurta. Juhlijat voivat myös aloittaa esittäytymällä vierustoverilleen ja kertomalla tälle jonkin hauskan tai romanttisen muiston hääparista.
Sen jälkeen vierustoverit esittelevät toisensa ja toistensa tarinat koko pöytäkunnalle. Sopivia pöytäkuntaa yhdistäviä tehtäviä ovat esimerkiksi juhlan dokumentoiminen kertakäyttökameroin, piirroksin tai runoin. Kun toisilleen tuntemattomia vieraita tutustutetaan näin toisiinsa, rohkenee ujompikin heittäytyä nauttimaan juhlasta täysin sydämin.
Teksti Sari Peltonen / Mediafocus
Kuvat FreeImages.com ja Häät-media
Juttu on julkaistu aiemmin Häät-lehden numerossa 1/2012.
Häiden istumajärjestystä mietitään viime tippaan asti. Lue Häät.fistä >>
Jaa juttu
