Monelle hääparille on todella tärkeää, että he saavat mennä naimisiin kaikkien rakkaiden ihmisten ja ystävien ollessa hääjuhlissa paikalla. He haluavat, että heille tärkeät ihmiset saavat olla mukana siihenastisen elämänsä tärkeimmässä päivässä, hääpäivässä. Näiden ajatusten kanssa on luonnollista keskittyä pohtimaan, miten voi huomioida häävieraansa, jotta voi varmistaa, että heillä olisi mahdollisimman ihanat hääjuhlat?

Tanja Hakalan kokemukset Abbyn ja Josiahin hääjuhlista Englannin Bathissa räjäyttivät hääpotin kertaheitolla. Hääpari oli halunnut varmistaa häävieraiden viihtyvyyden huolella.

– Vieraiden henkilökohtainen huomioiminen ja häiden rentous menivät häävierailla tunteisiin, kutsusta häihin iloinnut Tanja muistelee.

Lue Tanjan kokemuksista Abbyn ja Josiahin häissä.

Kiistatta yksi elämäni huikeimmista kokemuksista oli osallistua brittiläisiin häihin kuvankauniissa Bathin kaupungissa, Unescon maailmanperintökohteessa. Asuin kyseisessä kaupungissa ihastuttavassa Emeryiden perheessä 19-vuotiaana työskennellen au pairina, kohta 20 vuotta sitten.

Perheen tytär Abigail, tuttavallisemmin Abby, järjesti häät miehensä Josiahin kanssa kotikaupungissaan, vaikka he ovatkin asuneet jo pitkään Lontoossa. Ja minä sain kutsun! Nämä juhlat jäävät sydämeeni ikuisesti lämpiminä, hersyvän hauskoina ja onnenkyyneliin asti liikuttavina. Huh mitkä bileet!

Kotikaupungin kauneutta

Abby, 30, työskentelee käyttäytymistutkijana ja Josiah 29, on politiikan toimittaja kuhisevassa suurkaupungissa Lontoossa. Pääkaupungin sijaan Abby ja Josiah pitivät helpompana ja huomattavasti edullisempana vaihtoehtona juhlia rakkauttaan Bathissa.
 
Noin 80 000 asukkaan kaupungissa ei synny suuria siirtymiä paikkojen välillä, jolloin vieraiden oli helppoa liikahtaa majoituspaikastaan juhliin. Vieraiden huomioiminen olikin näissä häissä yksi tärkeimmistä prioriteeteista alusta asti.

– Bath on puolivälissä Lontoota ja Cornwallia, josta Josiahin perhe on kotoisin. Sitä paitsi kaupungin kauneus takasi mielettömän miljöön myös hääkuville, Abby kertoo.

Vieraiden huomiointi oli Abbylle ja Josiahille selvästi sydämen asia. Häitä juhlittiin syyskuussa, ja tammikuussa sain WhatsApp-viestin tulevista häistä ja pyynnön ilmoittaa, pääsisinkö mahdollisesti tulemaan.

Noin puoli vuotta ennen juhlaa kutsu saapui postissa kattavan infon kera. Kaikesta oli huolehdittu ja tuli tunne, että parille on äärimmäisen tärkeää, että pääsen osallistumaan. Vieraita oli kutsuttu ulkomailta paljon muitakin, joten ajoissa oleminen auttoi sekä paria että vieraita.

Pinkkiä kiitos!

Seremonia järjestettiin historiallisessa Guildhallissa, Bathin ydinkeskustassa. Rakennuksessa, jossa on kuvattu muun muassa maailmankuulua Bridgerton-sarjaa!

Syyskuun ensimmäisenä päivänä aurinko lämmitti kuumasti, kun juhlaväki kerääntyi saliin. Vihkikaaren paperikoristeissa loistivat kirkkaat värit, ja hääparin äitien hiusten kruunuina olivat upeat hatut. Tunnelma oli odottava, mutta samalla iloisen kupliva ihmisten juttelusta johtuen.

Kun sulhaspoika asteli pinkissä puvussaan käytävää pitkin kukkien terälehtiä heitellen, oli selvää, että alkamassa olivat ihan kunnon hääbileet superkivojen ihmisten kanssa! Seuraavaksi pärähti soimaan Final Countdown kaasojen tehdessä näyttävän sisääntulonsa, ja vihdoin saapui morsian Abby pinkinsävyisessä liukuvärjätyssä mekossaan.

– Päätimme Abbyn kanssa yhdessä, että sisääntulomusiikkina olisi jotain hauskaa ja yllättävää, sillä häät voivat olla joskus vähän liian vakavia, Josiah toteaa.

– Oli rentouttavaa nähdä ihmisten nauravan ja hymyilevän heti seremonian aluksi, Abby muistelee lempihetkeään. 

Näyttävän upea hääväki

Riemukkaan vihkimisen jälkeen juhlaväki siirtyi värikkäässä karnevaalihengessä viereiseen puistoon, Parade Gardensiin. Kutsussa oli toiveena värikkäät vaatteet ja näyttävät asusteet, ja vieraiden lookit olivatkin toinen toistaan upeampia.

– Perinteisimmissä brittiläisissä häissä vieraat pukeutuvat yleensä aika hillitysti, jotta eivät veisi huomioita morsiamelta. Me emme tällaista pelänneet vaan halusimme ihmisten pitävän hauskaa ja olevan luovia valitessaan vaatteitaan, Abby selventää.

Guildhallissa ei ole ollenkaan ulkotiloja, joten siksi pari vuokrasi viereisestä puistosta yksityisen tilan häiden cocktail houria varten. Parade Gardens on asukkaiden ja turistien suosiossa, sillä se rajoittuu River Avoniin ja taustalla on ikonisen upea Pulteney Bridge.

Saimme valita monesta eri cocktailista sopivan, ja tarjoilijat kävivät kiertämässä suupaloja tarjoillen. Livemusiikki soi puistossa ja nurmelle asetellut viltit täyttyivät iloisesta juhlaväestä. Pari tuntia hurahti huomaamatta ohi ja oli aika palata takaisin Guildhalliin päivälliselle.
 

Taitavaa sanojen käyttöä

Pyöreät pöydät täyttyivät puheensorinasta ja melko pian myös herkullisesta ruoasta. Päivällinen tuotiin pöytiin tarjoiluastioissa. Jokaiselle löytyi jotain, ja itseäni ilahdutti kasvisruokapainotteinen menu.

Ennen syömistä muun muassa Abbyn vanhemmat Julia ja Simon pitivät yhteispuheen. Luonnikkaat ja koskettavat sanat sinkoilivat upeasti juhlasalissa ja saivat aivan varmasti kaikki sekä kyyneliin että riemukkaaseen nauruun.

Kun Simon mainitsi, miten eräät suomalaiset naiset ovat olleet merkittävässä roolissa Abbyn elämässä ja pyysi meitä viittä au pairia nousemaan ylös, en voinut välttyä itkulta!

Rakkauden tunnelmaan heittäytyen

Ilta jatkui musiikin ja tanssin siivittämänä. Ikuistimme itsemme photoboothissa ja kirjoitimme terveisemme hääparille lautasten pintoihin. Baarissa tarjoiltiin salmiakkikoskenkorvashotteja Suomen kunniaksi, ja iltapalalla tarjotut ranskalaiset ja juustot taltuttivat suolaisen kaipuun.

Puoleen yöhön mennessä häät loppuivat ja osa vieraista siirtyi yökerhoon jatkoille. Itse kävelin kiitollisena hotellilleni takaisin ja mietin, että voi vitsit kuinka upeat häät olivat.

Uskon puhuvani kaikkien vieraiden puolesta sanoessani, että näissä juhlissa jokainen tunsi olonsa tervetulleeksi juuri sellaisena kuin on. Jos nyt järjestäisin omat hääni, ottaisin Abbyn ja Josiahin juhlista mukaani mieluiten melkeinpä kaiken, erityisesti tunnelman ja vieraiden heittäytymiskyvyn! 

Teksti Tanja Hakala
Kuvat Through The Woods We Ran

Juttu on julkaistu aiemmin Häät-lehden numerossa 1/2023.