Niin innostavaa kuin häiden suunnittelu onkin, häästressi hiipii huomaamatta hääpäivän lähestyessä. Onneksi jokaiseen huoleen löytyy ratkaisu!

Häät on tilaisuus järjestää elämänsä juhlat ja kenties juuri siksi omiaan lisäämään paineita juhlien onnistumisesta.

– Häät on kaikista elämämme juhlista tunnelataukseltaan suurin, olemmehan tällä instituutiolla sitoutumassa kumppaniimme toivottavasti loppuelämäksi, työterveyspsykologi Heli Rautjärvi Heltistä kuvailee.

Useimmiten naiset ovat enemmän huolissaan esteettisistä asioista ja pienistä yksityiskohdista, joten Heli arvelee stressikuorman kasaantuvat yleensä enemmän morsiamen kuin sulhasen harteille.



– Usein häissä molemmat osapuolet tutustuvat paremmin puolisonsa sukuun ja haluavat ehkä näyttää onnistumista heillekin.

Tämä kaikki yhdistettynä käytettävissä olevan hääbudjetin ja unelmien kutsuvieraslistan väliseen jännitteeseen sekä upeisiin DIY-vinkkeihin Pinterestissä on omiaan luomaan paineita kenelle tahansa.

Rennot ruuhkavuosihäät?

Noormarkkulainen lastentarhanopettaja Milla, 31, ja hänen maanrakennusalalla työskentelevä sulhasensa Tuomo, 35, valmistautuivat naimisiinmenoon keskellä ruuhkavuosia. Kesällä 2017 häävalmisteluiden ollessa kiivaimmillaan pariskunnan lapset olivat 2- ja 4-vuotiaita, omakotitalon rakennusprojekti juuri keväällä alkanut ja Tuomon työ reissupainotteista.

– Palasin äitiyslomalta töihin syyskuussa, ja olen arkisin yksin kahden pienen lapsen kanssa. Lisäksi koira odottaa lenkille pääsyä, kun pääsemme kotiin. Pitkää pinnaa tämä kaikki vaati meikäläiseltä häihin valmistautuessa! Iltaisin, kun olin saanut lapset nukkumaan, aloin usein miettimään ja suunnittelemaan häitä.

Millan ja Tuomon kohdalla häävalmistelut oli aloitettu hyvissä ajoin ja sukulaisetkin olivat tulleet tutuiksi 13,5 vuoden yhdessäolon aikana.

– Meidän piti mennä naimisiin jo kesällä 2016, mutta emme olisi saaneet häitä Leineperin Kankipajaan, ruukkialueelle – juuri sellaiseen luonnonläheiseen paikkaan kuin halusimme. Totesimme myös, että joudumme tinkimään monesta asiasta, jos kiiruhdamme. Siirtämällä häät elokuulle 2017 ehdimme säästää rahaa meille tärkeisiin asioihin.

Milla ja Tuomo tiesivät tarkkaan, mitä juhlissa olisi ehdottomasti oltava.

– Varraspossu – siitä isäntä ei lähtenyt missään vaiheessa tinkimään! Lisäksi oli oltava bändi, riittävästi hyvää ruokaa ja juomaa sekä karkkipuffet.

Apua saa, kun pyytää

120 hengen häissä järjesteltävää riitti. Millan apuna alusta saakka oli kaksi kaasoa, joista toinen vieläpä hääjärjestelyiden ammattilainen.

– Tanja hoiti kutsut alusta loppuun ja Kristiinalla oli hyvä idea kyltteihin, mutta välillä kaikkein tärkeintä oli ihan vain se, että on kaksi ihanaa ystävää, joilta voin kysyä, miltä näyttää ja mitä mieltä olette tästä.

Heli Rautjärvi huomauttaa, että ystävien tarjoamaa apua kannattaa hyödyntää. Kaikille se ei ole itsestään selvää, ja Millallekin kaasot muistuttivat, että kaikkeen voi kysyä apua ja antaa itseltä pois sellaisia hommia, mihin ei ehdi paneutua.

– Toisaalta olisi alusta asti ja aina aika-ajoin valmistelujen edetessä tärkeää muistuttaa itseään siitä, miksi on häitä järjestämässä. Kun pitää kirkkaana mielessä, että häiden päätarkoitus on päästä naimisiin rakastamansa ihmisen kanssa, ei yksityiskohdista tarvitse murehtia. Tunnelma jää mieleen, eivät serviettirenkaat. Tässä priorisoinnissa miehet saattavat suoraviivaisina olla meitä naisia parempia, joten sulhoaan kannattaa kuunnella, Rautjärvi kannustaa.

Fokus fiilikseen

Kun järjestelyt olivat jo pitkällä, Millan mieltä kaihersi kriittisyys omaa ulkonäköä kohtaan.

– Tuskin maltoin odottaa, että saan hienon hääpuvun päälleni, mutta olisin halunnut pudottaa pari kiloa ennen häitä. Aikaa liikunnalle ei vain löytynyt ja se vähän stressasi.

Vaikka ulkopuolisen silmissä Millan ulkonäössä ei ollut mitään vikaa, Rautjärven mukaan toisen huolta ei kannata vähätellä tai ohittaa, sillä se voi loukata.

– Jos puoliso huomaa toisen stressaantuvan, ehkä voisi rauhallisena hetkenä istahtaa viereen, ottaa kädestä kiinni, katsoa silmiin ja sanoa: "Hei, tässä on kyse MEISTÄ". Sitten voisi miettiä yhdessä, millä ihan aidosti on merkitystä ja mihin satsataan, mikä taas on turhaa yksityiskohdista vouhottamista ja työtaakan tarpeetonta kerryttämistä. Hyvällä fiiliksellä vähemmän on parempi kuin hampaat irvessä enemmän.

Hyvällä fiiliksellä vähemmän on parempi kuin hampaat irvessä enemmän

Hääpäivä on ainutlaatuinen, ja siksi Rautjärvi kannustaa kiinnittämään enemmän huomiota sekä omaan että puolison ja vieraiden hyvään mieleen kuin ulkokuoreen.

– Jos koristelut ja ohjelmanumerot stressaavat ja ajavat tiuskimaan apujoukoille tai vievät omat yöunet, on fokus pielessä. Mielestäni häissä ei kannata stressata mistään. Tässä auttaa, kun valitsee kaikista mieltä vaivaavista asioista ensin tärkeimmät, ja sitten niistä ne, joihin voi jotenkin vaikuttaa. Yleensä murhelista lyhenee huomattavasti. 

Millan ja Tuomon kaksivuotiaalla pojalla oli häiden aikaan uhmaikä, joten hääpari päätti mennä sieltä missä aita on matalin. Lapsille hankittiin oma hoitaja ja kirkkoon varattiin viihdykettä.

– On järkevää, että laskee rimaa, kun mukana pyörii uhmaikäinen lapsi. Se nyt vaan on niin, että jos lapset eivät viihdy, kellään ei ole kivaa, itsekin kahden lapsen äiti Heli Rautjärvi kuittaa.

Älä hermoile ainakaan näistä

1. Viihtyvätkö lapset juhlissa?

Milla: ”Lapsivieraiden viihtyminen huomioitiin häidemme ohjelmassa. Juhlissa esiintyi ilmapallotaikuri.”

2. Löytävätkö vieraat toisensa vai jääkö joku mököttämään omaan pöytäänsä?

Milla: ”Teimme ohjelmanumeron siitä, että hääpari kiertää juhlavieraiden luona juttelemassa pöydittäin. Näin kukaan ei jäänyt huomioimatta.”

3. Entä jos sairastun hääpäivänä?

Heli: ”Näinhän voi käydä, se on elämää. Juuri siksi kannattaa jatkuvasti muistuttaa itseään kaikkein tärkeimmästä: tässä olemme me kaksi, yhdessä. Vaikka hääpäivänsä toivoo tietenkin olevan kaikista ihanin, kaatosateessa migreenikohtauksessa voi lohduttautua sillä, että lopulta onnellisuuden ratkaisee kuitenkin avioliiton arki, ei se yksittäinen juhlapäivä. Ainahan voi viettää vielä mahtavammat kymmenvuotishääjuhlat!”

Teksti Miia Kärnä
Kuvat Jenna Jönkkäri Photography