Vanhan perinteen mukaan karkauspäivänä – päivänä, jolloin kaikki on nurinpäin – naisellakin oli mahdollisuus kosia miestä – tai vaikka muutamaakin. Naisen kosintaa ei tarvinnut karkauspäivän takia vastaanottaa vakavin mielin. Suomessa kosinnasta kieltäytyvä mies oli kosijalleen velkaa vain uuden hamekankaan. 

Mistä perinteessä on kyse?

Noin 1800-luvulla Suomeen tuli Länsi-Euroopassa jo tavallinen perinne viettää karkauspäivää. Karkauspäivänä nainen ”sai” kosia ilman, että häntä halveksuttaisiin. Ennen vanhaan kosiminen oli vain miehen työtä, joten päivänä, jolloin kaikki on päälaellaan, miksei nainen voisi koittaa onneaan.

Naisen kosintaa ei kuitenkaan tarvinnut ottaa vakavasti. Tosin torjuessaan ehdotuksen avioliitosta täytyi miehen korvata se kosijalle. Suomessa riittäväksi nähtiin hamekangas, Englannissa taas kävivät vaikka käsineet.

Joka neljäs vuosi kalenteriin helmikuun viimeiseksi eli 29.2. päiväksi lisättävän ylimääräisen päivän eli karkauspäivän avulla kalenterivuosi pysyy samassa tahdissa vuoden oikean pituuden kanssa.

Ennen naisella oli siis mahdollisuus kosia vain kerran neljässä vuodessa karkauspäivänä. Nykyaikana kuka vaan saa kosia, minä päivänä vain, vaikka karkauspäivästä aika yleisesti julkisuudessa edelleen puhutaan naisten kosimiseen sopivana päivänä. 

Monen mielestä kosimisperinne onkin jo vanhentunut, eikä se, että avioitumiskysymyksen esittää nainen, ole enää epätavallista eikä varsinkaan paheksuttavaa. 

Ajatusta naisen ”kosimisluvasta” muokataan aktiivisesti

Ajatusta siitä, että kosinta olisi miehen velvollisuus, pyritään häivyttämään nykyajan tasa-arvoa alleviivaavassa yhteiskunnassa. Monien mielestä jo se, että nainen haluaa tehdä parisuhteessaan aloitteen, on riittävä ”lupa” kosia. Ja nainen, yhtä hyvin kun mies, saa kosia missä ja milloin tahansa.

Kun asiaa miettii sellaisen samansukupuolisen parin kannalta, jossa molemmat ovat naisia, olisi naisen suorittamaa kosimista erittäin vaikea välttää. Queer-pareilla onkin muodostumassa trendiksi tai tavaksi takaisinkosinta.

Takaisinkosinnalla tarkoitetaan sitä, että sen jälkeen kun partneri on kosinut, toinenkin esittää saman kysymyksen jossain vaiheessa. Tällä pyritään rikkomaan heteronormatiivista stereotypiaa, jossa parisuhteessa on aina passiivinen ja aktiivinen osapuoli. Queer-yhteisö haluaa tuodaan normiksi sen, että molemmille syntyy yhtäläinen ilo ja yllätys kosituksi tulemisesta. Tämä sopisi erinomaisesti malliksi kaikkiin tasa-arvoisiin parisuhteisiin!

Mielipiteitä naisen kosimisesta on puolesta ja vastaan

Netissä keskustelupalstoja selaillessaan huomaa, että aiheeseen liittyviä ajatuksia on niin vastaan kuin puolestakin. Monet kutsuvat miehen kosinnan odottamista vanhanaikaiseksi.

Loppujen lopuksi se, haluaako kosia vai tulla kosituksi, on mielipidekysymys ja makuasia. Kosintaan liittyvistä odotuksista ja unelmista kannattaa keskustella oman puolison kanssa. Jos tiedät, että puolisosi haluaa kosia, kun hän on siihen valmis — antaa olla niin jos se on sinullekin ok. Aina voi kuitenkin vihjailla... Mutta jos tuntuu siltä, että olisit itse valmis tekemään aloitteen ja tiedät partnerisi näyttävän sille vihreää valoa, niin anna mennä vaan!

Teksti Carolina Lind