Pukusuunnittelija ja aiemmin myös hääpukuliikettä pitänyt yrittäjä Aurora Raiskinen pohtii väitteitä ja vastaväitteitä siitä, miksi netistä tilataan pukuja. Osa edullisten häämekkojen nettitilaamiseen liittyvistä väitteistä on totta ja osa silkkaa tietämättömyyttä. Aurora ei kirjoituksessaan tuomitse kenenkään valintoja, mutta toivoo voivansa antaa tietoa ja oikoa väärinkäsityksiä, jotka liittyvät morsiuspuvun hankintaan.

Väite 1 - budjetti ei anna myöten kivijalkaliikkeiden hinnoille

Aika monessa netin keskusteluryhmässä otetaan sotaisasti tämä kanta, ja heti perään ilmoitetaan, ettei haluta käyttää tonnia yhden päivän vaatteeseen. Ymmärrän tämän oikein hyvin, mutta tulee olo, ettei ole lähtökohtaisesti edes käyty ovella kurkkaamassa, vaan oletetaan kaikkien hääpukuliikkeiden merkkipukujen hipovan nelinumeroisia summia.

Asia ei nyt ole aivan näin. Toki monesta puvusta saa pulittaa sen tontun, mutta valtaosa ihan uutukaisista merkkipuvuista on keskihinnoiltaan 500–800 euroa. Vähän liikkeestä riippuen, uutta mekkoa voi hyvinkin onnistua saamaan liikkeestä jopa 300 euron panostuksella. Mikäli tuuri käy ja on oikeaan aikaan liikkeellä, rekistä voi saada sovituspuvun hyvinkin puoleen hintaan.

Entäpä sitten käytetty puku? Helsingissä on mm. Lovebirds, ja messukauden aikaan messujen yhteyksissä pidetään usein Jotain Käytettyä - pop up, joissa voi käydä sovittelemassa useita pukuja, varmistua istuvuudesta ja laadusta ennen ostopäätöstä. Toki Facebookin ja hääsivujen kirppiksiltä voi myös löytää juuri oikean puvun hyvin edulliseen hintaan. Käytetty puku on ollut kuitenkin vain kerran - ehkä kahdesti päällä, joten se ei juuri ole kulunut tai nuhjaantunut. Hinnat lähtevät satasesta ylöspäin, joten vaihtoehtoja on!

Merkkipuku pitää myös hyvin arvonsa, ja aika moni morsiamista myykin aarteensa häiden jälkeen. Harvemman komerot kestävät ison hääpuvun säilytystä pidemmän aikaa, joten kierrätys eteenpäin alkaa kutkuttamaan ennemmin tai myöhemmin. Hyvästä puvusta saa helposti lähes puolet alkuperäisestä arvostaan myydessä takaisin, jos ei viivyttele myyntiä liian pitkään. Nettipuku taas voi olla vaikea käytön jälleen myydä.

Väite 2 - Liikkeessä ja nettikaupassa on ihan samat puvut

Merkkipukujen myynnin takana on tiukat säännöt, ja tärkein niistä on se, ettei niitä saa koskaan myydä netin kautta. Omille sivuille voi laittaa puvun kuvaa ja hintaa, mutta jos hinta tipahtaa alle annettujen normien, raippaa tulee. Jos sen teet, menetät edustusoikeudet välittömästi. Se on fakta, jota yksikään hääpukuliike ei tohdi lähteä rikkomaan.

Miksi sitten samoja kuvia näkyy kivijalkaliikkeiden ja nettiputiikkien sivuilla? Se on ihan yksinkertainen juttu nimeltä kuvavarkaus. Valtaosa verkkokaupoista ihan tyynesti käy pöllimässä merkkien pukukuvia, länttää ne sitten sivuilleen, ja ihan pokkana myy kolttua omanaan. Kuluttaja ei välttämättä osaa kyseenalaistaa tilannetta. Hän ei tiedä, että tilatessaan kuvan puvun netistä, jota sovitti juuri liikkeessä, postiin putkahtaakin jotain ihan muuta. Lähes 98 % netissä halvalla myytävistä puvuista on kopioita.

Parhaimmillaan, kun itselläni vielä oli kivijalkaputiikki, saatoin viikon aikana ottaa viidesti yhteyttä jonkin merkin agenttiin, ja huomauttaa kun taas löytyi (kotimainenkin) verkkokauppa, jossa oli oman edustusmerkin kuvia. Ei muuten ole kovin kiva tilanne.

Yhdessä tällaisessa tilanteessa kävi surku uuden nettikaupan aloittanutta yrittäjää kohtaan. Aloitusviikolla useamman merkin edustajat huomauttivat laittomista kuvista, ja verkkokauppias joutui poistamaan ne valikoimastaan - jäljelle jäi vain kolme pukua. Hän ei ollut tiennyt myyvänsä kopioita, koska tehdas Kiinassa ei ollut sitä kertonut.

Toisekseen, kopiopukujen istuvuus on vähän toista luokkaa, kun alkuperäisten. Mittasuhteet voivat olla jotain hyvin mielenkiintoista, ja niistä on jätetty tukirakenteita rankalla kädellä pois. Myöskään materiaalit eivät ole vertailukelpoisia alkuperäisen kanssa. Parhaimmin tämä näkyy erityisesti satiinien, pitsien ja organtzapukujen kanssa. Nettipuvuissa nämä ovat usein hurjan liruja, ryhdittömiä ja muovisen kiiltäviä. Pitsit taas tuppaavat olla kovia tai raapivia.

Väite 3 - Tilataanhan ne merkkipuvutkin Kiinasta!

Totta ja tarua samalla kertaa. Kiina on yksi maailman suurimmista hääpukujen tuottajamaista. Siitä ei päästä yli eikä ympäri. Sen sijaan väite siitä, että kaikki olisi samaa laatua, on silkkaa puppua. Kankaiden laadut, työn jälki ja työn eettisyys vaihtelevat todella rankasti tehtaalta toiselle. Tiesitkö muuten, että Kiinassa on pari isoa paikkakuntaa, joita kutsutaan hääpukukaupungeiksi? Samaan paikkaan on ahtautunut satoja, ellei tuhansia hääpukutehtaita, joissa todellakin valmistetaan valtaosa maailman hääpuvuista. Mukaan mahtuu niin laadukkaita merkkipukuja, kuin naapurin hikipajalla tehtyjä kolttuja.

Merkkipukujen edustajat valvovat, että työolosuhteet pysyvät Kiinan tehtailla inhimillisinä. Materiaalit eivät muutu yhdessä yössä laadukkaasta satiinista liruun kiiltosatiiniin, ja kirjonnat, blingit ja pitsit ovat sovitusti samaa laatua, ja ne ommellaan tietyn kuvion mukaan ennalta määrätyillä tekniikoilla. Yleensäkin tukirakenteet, leikkaukset ja laatu pidetään tiukasti valvonnassa, eikä sekundaa juuri synny.

Hikipajoilla sen sijaan saatetaan tuottaa alkupäivästä jotain muuta, ja iltavuoro puolestaan voi lennossa napata eri kankaat jos pakat sattuvat loppumaan sopivasti. Pitsi saatetaan liimata paikalleen, helmistä ja blingeistä puhumattakaan. Sinnepäin on usein päivän sana, sillä nopeus on valttia. Kun aika on näin kovasti rahaa, oikomisilta ei voi välttyä.

Väite 4 - Mittatilauspuku säästää rahaa, kun sille ei tarvitse tehdä mitään

Nyt olen tylsä ilonpilaaja vielä noiden entistenkin väitteiden päälle. Netin "mittatilaus" tarkoittaa sitä, että otat itsestäsi perusmitat: rinnan, vyötärön ja lantion ympäryksen ja pari pituusmittaa siihen päälle. Näillä saadaan vasta summittainen koko selville, mutta en todellakaan lähtisi puhumaan mittatilauksesta tällä pohjalla. Käytännössä tämä konsepti tarkoittaa sitä, että nettikauppa ottaa lähimmän standardikoon oman mitoituksensa pohjalta verrattuna mittoihisi. Kaavoitusta ei lähdetä näissä muokkaamaan sen kummemmin.

Surullinen juttu on se, että lähes aina nämä puvut päätyvät ompelijan käsiin, jossa niitä pitää vielä muokata. Toki poikkeuksiakin on, mutta aika usein ne kymmenet puvut, joita olen käsitellyt, ovat vaatineet hurjan suuria muutoksia, jolloin näennäisesti halpa puku nouseekin hinnaltaan hyvin korkeaksi. Samalla summalla olisi saanut kerralla laadukkaan puvun, joka olisi vaatinut vain pieniä muutoksia.

Väite 5 - Aion tilata netistä, mutta käyn silti liikkeessä sovittamassa. Ei se ole pois keneltäkään

Tässä mennään metsään ja rankasti. Kuule, kyllä se on pois ja isolla kädellä. Ensinnäkin puvut kärsivät sovituksista. Moni tuntuu kuvittelevan, ettei sovittaminen tee vaatteelle mitään, mutta kyllä nekin kuluvat ja likaantuvat. Suosittu sovituspuku kaipaa kunnon pesulakäsittelyn, ennen kuin se kannattaa laittaa hääpäiväksi päälle - saati viedä ompelijan käsiin. Pitsit, blingit ja paljetit ottavat herkästi itseensä monista sovituksista, ja niitä saa varmistusommella, että ne varmasti kestävät hääpäivän tohinat.

Myös "hupisovitukset" ovat pahinta, mitä voit kotimaiselle kivijalkaliikkeelle tehdä. Se on käytännössä toisten työn aliarvostamista, ja suoranainen loukkaus alan yrittäjää kohtaan. Myyjä on varattu asiakkaalle, jolla ei ole aikomustakaan ostaa, eikä oikeasti pukua liikkeestä haluavaa asiakasta voi ottaa samaan aikaan sovitukseen. Tämän takia monessa liikkeessä ei myöskään saa kuvata pukuja. Moni vertaa niitä sitten netin valikoimaan tilausmielessä tai jopa kopioi puvun.

Tietenkin saa käydä sovittamassa, vaikka ei vielä tietäisi, löytyykö se oikea puku juuri kyseisestä liikkeestä. Ei sikaakaan säkissä osteta, mutta jos tiedät jo etukäteen aikovasi tilata nettikaupasta, ole kiltti, älä mene tällöin liikkeeseen. Tällä hetkellä moni kivijalkaliike on ongelmissa jatkuvasti kasvavan nettitilailun vuoksi, ja pahoin pelkään, se tarkoittaa tulevaisuudessa sitä, että liikkeiden määrä ja sitä kautta valikoiman laajuus tulee supistumaan. Ethän kuormita tilannetta lisää!

Millaiseen pukuun sitten päädytkin; nettipukuun, kivijalkaliikkeestä hankittuun merkkipukuun tai aidosti vartalollesi suunniteltuun mittatilauspukuun, varmistu siitä, että morsiuspuku tuntuu omalta. Sinä et saa olla henkari, vaan vaatteen tulisi tukea, korostaa persoonaasi. Oma suositukseni on silti se, että parhaan puvun saat, kun pääset itse tunnustelemaan kankaita, kokeilemaan pukua etukäteen päällesi, näkemään sen mittasuhteet ja tuntemaan sen tukevuuden päälläsi.

Pallo on sinulla.

Kirjoittaja on helsinkiläinen pukusuunnittelija ja entinen hääpukuyrittäjä Aurora Raiskinen. Lisää nettihääpuvuista Aurora kirjoitti myös toisessa kirjoituksessaan: Vinkkejä varmempaan ostamiseen.