Herkullinen ruoka on osa onnistunutta hääpäivää. Siksi hyvä juhlajärjestäjä ottaa huomioon vieraiden viihtyvyyden ruokavalioita myöten.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin erikoisruokavalion noudattaminen juhlissa tarkoitti melkein poikkeuksetta mauttomia tarjottavia. Nykyään tietoisuus erilaisista allergioista ja ruoka-aineiden sopimattomuudesta on Suomessa melko hyvin hallussa. Pitopalvelut ja kakkuleipurit ovat työssään saaneet ja joutuneet kehittämään uudenlaisia toimintatapoja, reseptejä ja ajatuksia. Raakakakut, luomuruoka, maidottomuus, viljattomuus ja gluteenittomuus sekä sokerin välttäminen ovat kovassa huudossa.

Ruoka ilmentää tyyliä

– Yleensä hääseurueessa on aina joku, jolla on jokin erikoisruokavalio. Meille ammattilaisina on tärkeää, että näistä asioista ilmoitetaan hyvissä ajoin, jotta voimme tehdä maistuvia tarjottavia myös heille, Heini Niklas-Salminen Tilaisuus Villa Sofiasta painottaa.

On jopa äärimmäisen harvinaista, mikäli juhlaseurue ei ilmoita jostain allergiasta tai herkkyydestä. Jos hääparilla itsellään on jokin syömistä rajoittava tekijä, voisi menun ajatella aivan uudelta kantilta.

– Mielestäni ruoan tulisi ilmentää juhlaparia ja heidän tyyliään. Onhan häissä kaikki muukin parin itse valitsemaa sillä ajatuksella, että kokonaisuus on heidän näköinen. Miksei sitten ruokakin? Mikäli pari on kasvissyöjiä, miksei koko menukin voisi olla sellainen? Heini yllyttää.

Huikean innovatiivista ja hyvää ruokaa

Erikoisruokavaliot antavat mahdollisuuden ajatella koko juhlaillallista täysin uudella tavalla. Ei kannata antaa olettamusten ja muiden mielipiteiden vaikuttaa liikaa. Valitsee sitten minkä tahansa tyylin ruokailuun, on aina muistettava ottaa kaikki huomioon. Häät ovat toki pariskunnan juhla, mutta yhtä tärkeää viihtyvyyden kannalta on, että jokainen vieras tuntee olevansa erityinen.

Mikään ei ole tylsempää, kuin illallisen alkaessa todeta, ettei tarjottavista sovi itselle juuri mikään. Tämä osoittaa juhlan järjestäjiltä piittaamattomuutta vieraitaan kohtaan. Kun allerginenkin voi herkutella, hän tuntee itsensä huomioiduksi.



Jos joutuu kieltäytymään kaikesta syömisestä ja pahimmassa tapauksessa turvautumaan omiin eväisiin, ollaan lähellä katastrofin aineksia. Hääparin ei kannata jäädä ihmettelemään ja panikoimaan, mikäli vieraiden joukossa on monia ruokavaliorajoitteisia.

– Jos itsellä ei ole erityisiä ideoita, kannattaa ehdottomasti antaa valtuuksia innovatiivisille pitopalveluille ja keittiömestareille, jotka voivat toteuttaa kaikille sopivia ruokalajeja. Näin ollen kaikki voivat syödä samaa ruokaa eikä menu jää kenenkään kohdalla niukaksi. Lisäksi tämä vaihtoehto tarjoaa yleensä uusia makuelämyksiä kaikille! Annemari ja Heidi hää- ja juhlasuunnittelua tarjoavasta Blushista kertovat.

Perinteet tiukassa

Häiden ruokatarjoilu seuraa trendejä melko hitaasti. Annemari ja Heidi ovat huomanneet, että erityisruokavalioiden rinnalla ovat ­nousseet vahvasti lähi- ja luomuruoka. Suomalaiset saattavat kuitenkin vielä olla turhaan liian arkoja valitsemaan massasta poikkeavia menuja.

– Osa haluaa nimenomaan panostaa erottuvaan ja innovatiiviseen ruokatarjoiluun omien mieltymystensä pohjalta, osa taas on hyvin tyytyväisiä perinteisempään tarjontaan ja ”pelaa varman päälle”, jotta menu olisi mahdollisimman monelle mieleen. Perinteinen menu onkin usein turvallinen valinta esimerkiksi vanhempaa ikäpolvea huomioidessa.

Kompromissitkin ovat hyvä ratkaisu. Mikäli ei uskalla hylätä perinteitä, voi noutopöytään jättää tiettyjä tuttuja ja turvallisia tarjottavia.

– Tutuista raaka-aineista voi tehdä uusia versioita ja lisätä joukkoon täysin vegaanisiakin ruokia. Lohen ei tarvitse olla graavattua vaan vaikkapa pintapaahdettua ja aasialaisittain maustettua, Heini Niklas-Salminen vinkkaa.

Kustannuskysymys?

Lähitulevaisuudessa ravintoloilla ja cateringeilla tulee olemaan valmiita menuehdotuksia, jotka ovat täysin maidottomia tai esimerkiksi vegaanisia. Näin budjettia on helpompi seurata niin palveluntarjoajan kuin hääparin kannalta. Yleisin harhaluulo on, että vegaani- tai kasvisruoan valmistaminen muutamalle vieraalle olisi halpaa. Laadukkaan ja hyvän ruoan valmistaminen sekä raaka-aineet maksavat aina.

– Raaka-aineiden sijaan suurin panostus on työmäärässä: erikoisannosten tekemiseen kuluu yllättävän paljon aikaa, ja se taas maksaa, Heini Niklas-Salminen selventää.

Juuri tämän vuoksi Tilaisuus Villa Sofiassa on tehty valmis menuehdotus, joka kävisi mahdollisimman monelle.

Kakkua kaikille

Kaiken kaikkiaan, ruoka on tärkeä osa hääjuhlaa. Illallisen äärellä sujahtaa nopeasti parikin tuntia. Jälkiruoan ääressä menee siinäkin helposti tunti. Yhtä tärkeä osa kokonaisuutta on siis suomalaisten rakastama kahvitus. Olipa tarjolla sitten herkkubuffet, karkkinurkkaus tai pelkästään hääkakku, on muistettava miettiä kaikkia vieraita. Marjo Moilanen Marjon HerkkuKakusta on leiponut gluteenittomia kakkuja yhden jos toisenkin.

– Vuoden aikana gluteenittomuus on räjähtänyt käsiin. Maidottomia ja kananmunattomia tilauksia tulee myös paljon. Useimmiten itse hääkakku tehdään ”normaaliksi” ja sen lisäksi teen kakun, joka sopii niin sanotusti kaikille. Häätilauksen yhteydessä on aina 5-10 prosenttia allergikkoja. Silloin riittää noin kymmenen henkilön kakku heille. Sadan hengen häissä koko hääkakkua ei useinkaan kustannussyistä tilata kaikille sopivaksi.

Heinin menuvinkit

1. Pyytäkää kutsussa ilmoittamaan allergiat ja herkkyydet. Kysykää ilmoittautujalta samalla, onko kyseessä vain tietyn ruoka-aineen tietoinen välttäminen vai aiheuttaako ruoka-aine jopa hengenvaarallisen tilanteen.

2. Persoonat mukaan ruokailuun! Olkaa rohkeasti sitä mitä olette – myös ruoan suhteen. Tarjotkaa kasvisruokaa koko hääväelle, jos niin haluatte, tai lempiraakakakkua jälkiruoaksi. Vieraanne tulevat takuulla yllättymään positiivisesti.

3. Monen eri ruoan tekeminen maksaa. Jos valitun menun lisäksi tehdään montaa eri erikoisruokavalioannosta, niiden tekeminen maksaa normaaliannoksia enemmän. Hinta koostuu raaka-aineiden lisäksi työtunneista.

4. Hylätkää tiukassa istuvat perinteet. Noutopöydän ei ole mikään pakko olla täynnä suomalaista saaristoruokaa.


Teksti Tanja Hakala

Juttu on aiemmin julkaistu Häät-lehdessä 2/2016