Kuva Bridget Flohe / Unsplash.com
Perinteenä kihla- ja vihkisormus on meillä Suomessa nuorehko tapa. Euroopassa sormus muodostui kihlauksen ja avioliiton symboliksi jo keskiajalla, mutta Suomessa sormuksia käytti aluksi vain vauras väki 1500-luvulta eteenpäin. Vain varakkaimmat sulhaset antoivat sormuksen ja kihlajaislahjan kihlatulleen. Vielä 1900-luvun puoleltakin on säilynyt tietoja vihittävistä, joille esimerkiksi pappi tai joku varakas tuttava lainasi sormusta, jotta vihkimiseen tarvittava sormus löytyi.
Suomessa on yleinen tapa, että kihlaparista molemmat kantavat kihlasormusta heti kihlauksesta lähtien. Tämä ei kuitenkaan ole yleismaailmallinen tapa, sillä monissa kulttuureissa miehellä sormus tulee käyttöön vasta vihkimisen yhteydessä.
Kihlasormus, tai edes vihkisormus, ei ole pakollinen, vaan käytännössä perinne, jota lähes kaikki pareista kuitenkin haluavat noudattaa. Tavallaan pakollisen sormuksesta tekee vain evankelis-luterilainen vihkikaava.
Vihkikaavassa otatko -kysymysten jälkeen tulee papin lukema sormusrukous. Niiden jälkeen vaimon tai molempien puolisoiden nimettömään pujotetaan sormus liiton ja yhteyden symbolina. Kaavaan on mahdollista myös lisätä sormuslupaukset ennen sormusten pujottamista. Sormuksen jota seremoniassa käytetään, ei kuitenkaan ole pakko olla oma. Lainattukin käy, kuten myös symbolinen rengas, mutta ilman sormusta ei evankelis-luterilaisen vihkikaavan mukaan avioliittoa voi solmia.
Sormus on vahva symboli, jonka ajatellaan symboloivan sitoutumista, ikuisuutta ja rakkautta.
Kuva Elina Sazonova / Pexels
Suomessa varsin usein miehen kihlasormus jatkaa myös vihkisormuksena saaden kenties vain uuden kaiverruksen. Viime vuosina sulhasetkin ovat alkaneet ottaa käyttöönsä kihlasormuksen lisäksi myös erillisiä vihkisormuksia tai ostaneet tai teettäneet uuden näyttävämmän vihkisormuksen.
Naisilla meillä on enemmän sääntö kuin poikkeus käyttää kahta sormusta. Tämä tapa juontaa juurensa 1600-luvun loppuun jolloin Ruotsi-Suomessa tuli tavaksi, että sulhanen antoi morsiamelleen vielä toisen sormuksen vihittäessä. Tämä edelleen yleinen tapa on kuitenkin ns. paikallinen erikoisuus, jota noudatetaan yleisesti vain Suomessa ja Ruotsissa. Monissa muissa maissa kaksi sormusta on leskeyden merkki.
Suomessa yleisin tapa on käyttää kihla- ja vihkisormuksia vasemman käden nimettömässä sormessa, muinaisilta egyptiläisiltä perityn tavan mukaan. He uskoivat verisuonen yhdistävän vasemman nimettömän ja sydämen. Roomalaiset kutsuivat tuota olematonta verisuonta nimellä "vena amoris" eli rakkauden suoni. Muun muassa ortodoksit, tanskalaiset, norjalaiset, saksalaiset ja espanjalaiset käyttävät vihkisormusta kuitenkin oikean käden nimettömässä.
Kuva Iamngakan Eka / Pexels
Millainen kihlasormuksen pitää olla? Siitä ei ole sääntöjä, on vain perinteitä ja malli- tai materiaalitrendejä.
Kulta on Suomessa perinteisin ja yleisin kihla- ja vihkisormus materiaali. Se koetaan yleisesti romanttiseksi ja ajattomaksi. Valkokulta on ollut pitkään suosituin. Platina sormusmateriaalina kuitenkin kasvattaa suosiotaan kokoajan. Myös hopea on suosittu kihlasormusmateriaali sekä edullisuutensa että kauniin värinsä vuoksi.
Sileä kultasormus molemmilla on perinteisin ja edelleen suosittu kihlamalli. Tänä päivänä sileä sormus hankitaan varsinkin miehelle. Kihlaparilla voi olla täysin samanlaiset sormukset tai sormukset voivat olla saman malliset, mutta miehen sormus leveämpi tai morsiamen sormusta koristaa timantti tai muu jalokivi. Valmistajat ovat aivan viime vuosina tehneet enenevässä määrin unisex-mallistoja ja mallistoja, joista löytyy versio sekä miehelle että naiselle.
Morsiamen kihlaa koristaa usein jokin jalokivi, useimmiten kirkas timantti. Amerikkalainen tai englantilainen nainen puolestaan ei edes osaa kuvitella kihlasormusta ilman timanttia. Tämä on Amerikasta lähtöisin oleva perinne, joka juontaa juurensa De Beers -timanttiyhtiön 30-luvulta alkaen toteuttamaan laajaan mainoskampanjaan. Taidokkaalla mainonnalla suuren yleisön mielikuviin onnistuttiin yhdistämään ajatus timanttien kuulumisesta olennaisena osana rakkaudenosoituksiin ja kihlaukseen.
Omaa kihlasormusta valitessa tärkeintä on kuitenkin muistaa, että omien mieltymysten jälkeen heti seuraavana kannattaa miettiä, millainen on arki sormuksen kanssa. Suositut kulta, platina ja hopeakin sopivat yleensä hyvin arkiseen käyttöön. Joissa tapauksissa kuitenkin voi olla järkevää hankkia arvokkaan sormuksen rinnalle edullinen sormus arkikäyttöön.
Kihlasormuksiin kaiverretaan useimmiten kihlatun nimi ja kihlauspäivämäärä tai sitten molempien nimet ja päivämäärä. Jonkin perinteen mukaan kihlaan kihlakumpanin nimi ja kihlauspäivä, ja vihkisormukseen kaiverretaan taas molempien nimet sekä hääpäivä.
Pelkkä nimi ja päivämäärä voi tuntua tylsältä, mutta pitkää tekstiä sormukseen ei mahdu. Timantti-istutukset mm. vähentää tilaa. Yksi vaihtoehto on tietysti hyödyntää kaiverrukeen sormuksen ulkopintaan.
Jaa juttu
