Miksi suomalaiset menevät naimisiin? Mikä pitää parit yhdessä ja mitä he ajattelevat nyt niistä syistä, jotka aikoinaan saivat astelemaan vihille?

Kun Häät.fi-sivuston kävijöiltä kysyttiin heidän perusteitaan mennä naimisiin, toistui vastauksissa kaksi syytä ylitse muiden: rakkaus omaa kumppania kohtaan ja tunne siitä, että aika on oikea. Samanlaisen vaikutelman naimisiinmenon perusteista on saanut parisuhdekouluttaja Sari Liljeström Kataja-parisuhdekeskus ry:stä.

– Naimisiin menevä haluaa voida hyvin, olla tyytyväinen ja elää onnellisen elämän yhdessä toisen kanssa. Parisuhteen virallistamiseen liittyy usein myös ajatus sitoutumisesta. Sen myötä voin luottaa siihen, että tuo toinen on mun ihminen ja se tahtoo rakastaa mua.

Liljeströmiä kiehtovat tutkimukset siitä, millä perusteella valitsemme puolison.

– Siinä on joku salattu viisaus. Itse olen taipuvainen uskomaan, että puolison valintaan vaikuttaa omaan elämään liittyvä kehitystehtävä, jota sitten työstetään sen toisen kanssa. Minulta kysytään ajoittain, miksi pysyä naimisissa, kun se on toisinaan niin vaikeaa. Tutkimukset tukevat ajatustani siitä, että pitkä parisuhde on ihmiselle hyväksi. Elämä on ajoittain vaikeaa, on parisuhteessa tai ei.

Sitoutumista ei tule pelätä

Parisuhdekouluttaja Sari Liljeström on pannut merkille, että nykyään naimattomissa kolmikymppisissä on yhä enemmän niitä, joita elinikäisen sitoutumisen pelko estää sitoutumasta.

– On tavallaan aivan turhaa pohtia etukäteen, onko tämä varmasti sellainen ihminen, jonka kanssa olen valmis elämään loppuelämäni vai voisinko rakastaa jotain toista vielä enemmän. Ei sellaisia takeita voi saada mistään!

Avioliitossa on toki Liljeströmin mukaan kyse rakkaudesta, mutta ei rakkauden tunteesta.

– Tunteet tulevat ja menevät. Se rakkaus, mistä puhun, on tunnetta, tahtoa, taitoa ja tekoja. Ei voi liikaa korostaa sitä, että se lisääntyy, mihin keskityn.

Mistä sitten tietää, voiko juuri tämän henkilön kanssa astella vihille? Miltä kannalta asiaa pitäisi pohtia?

– Ehkä parempi olisi miettiä, mitä minun on mahdollista saada tässä suhteessa ja onko se minulle tarpeeksi.

Petra ja Ari

Naimisissa vuodesta 2000

Petra ja Ari ovat tunteneet toisensa aina ja kokeneet lemmen liekkien lämmön ensi kerran jo teini-iässä. Yhteisiä hetkiä sisältyy lapsuus­muistoihinkin melko lailla, sillä Ari oli ja on edelleen Petran veljen paras ystävä.

– Muistan teininä ajatelleeni, että haluan elää elämäni Arin kanssa eikä muuta vaihtoehtoa tuohon aikaan tullut mieleenikään. Teini-ikä on kuitenkin aaltoilevaa, ja noiden nuoruuden lemmenhetkien jälkeen tiemme erosivat, Petra kertoo.

Molemmat ehtivät tahoillaan kokea uusia suhteita ja avoliittojakin, ennen kuin tiet kohtasivat uudelleen kymmenen vuoden jälkeen.

– Yhdessäolo oli taas mukavaa ja luontevaa. Melko pian huomasimme järjestävämme asioita siihen suuntaan, että saisimme olla mahdollisimman paljon yhdessä. Pari vuotta uudelleentapaamisemme jälkeen kihlauduimme Pietarin matkalla ja menimme lähes saman tien naimisiin.

Vihillemenon syy oli selvä: Petra ja Ari halusivat perheen.

– Olimme remontoineet itsellemme pienen omakotitalon ja halusimme rakentaa myös vankan, yhteisen tulevaisuuden. Kun avioiduimme maistraatissa elokuussa 2000, kohdussani sykki jo pienen pieni sydän eli esikoisemme oli saanut alkunsa.

Tieto uuden elämän alusta lisäsi parin yhteenkuuluvuutta entisestään.

– Emme olleet koskaan tehneet päätöstä alkaa seurustella, mutta avioliitto oli päätös sitoutua toisiimme. Ensimmäistä kertaa itsestäni ainakin tuntui, että olen tekemässä jotain todellista ja merkittävää, suorastaan järkevää, rempseästä elämäntyylistään jo nuorena tunnettu Petra muistelee.

Edelleenkin Petra ajattelee, että avioliitto on päätös sitoutua toiseen ja elää yhdessä ilot ja surut.

– Sinänsä se on jännää, kun muuten elämme hyvinkin päivä kerrallaan. Ehkä päätimme ryhtyä seikkailemaan yhdessä!

Ja seikkailla Petra ja Ari ovat osanneet!

Yhteisissä illanistujaisissa he kysyvät usein ystäviltään, mitä arvostavat omassa kumppanissaan eniten. Arin vastaus on vuosien varrella säilynyt samana.

– Parasta Petran kanssa elämisessä on se, että ikinä ei ole tylsää. Petra saa muutkin heräämään eloon, Ari kehuu.

– Ari taas on ollut minun turvasatamani – älyttömän hyvä ja vankka satama purjehtia väärätkin uomat, kertoo Petra puolestaan.

Perheen perustaminen avioliiton tausta-ajatuksena oli Petralle ja Arille osa laajempaa kokonaisuutta.

– Halusimme vahvistaa avioliitolla yhteisen tahtomme toteuttaa erilaisia asioita kaikella sillä vapaudella ja voimalla, joka meissä on. Eikä tämä ajatus oikeastaan ole vuosien varrella paljon muuttunut. Joka kerta, kun olemme selvinneet kriiseistä tai nauttineet onnen hetkistä parisuhteen tai perheen sisällä, ylpeys sitoutumisesta ja meistä on kasvanut.

Tärkein syy pysyä naimisissa ovat heidän kolme lastaan.

– Vanhemmiten ehkä tietynlainen pysyvyyden arvostaminen on kasvanut. Aikuisethan kyllä pärjäävät, vaikka eroaisivatkin, mutta lasten vuoksi aikuiset ovat vastuussa parisuhteestaan. Meillä ei ole mitään syytä elää erillämme, etenkin kun olemme käyneet ikäviäkin asioita yhdessä läpi.

Hääpäivä kestää yhden päivän, mutta Petran ja Arin mielestä avioliitto sen jälkeen on jokapäiväinen mahdollisuus tehdä elämästä täyteläisempi.

– Onnettominakin hetkinä olemme uskoneet meihin ja kykyymme selviytyä. Se kantaa ja vahvistaa. Huumori ja lyhytvihaisuus ovat myös olleet tärkeitä eväitä. Kaikkia ajatuksiaan ei tarvitse toiselle sanoa, paitsi kaikki ihastelevat sanat.

Heini ja Petteri

Menossa naimisiin

Heini ja Petteri ovat olleet yhdessä reilut neljä vuotta ja ehtineet siinä ajassa mennä kihloihin, saada kaksi ihanaa lasta ja hankkia talon. Seuraavaksi vuorossa ovat häät, joita osa sukulaisista on jo odottanut malttamattomina.

– Isänikin – sellainen hiljainen ja juro suomalainen, joka ei osaa innostumistaan juuri tuoda ilmi – kysyi taannoin puhelimessa, että milloin niiden juhlien ajankohta on. Meidän esikoisella oli juuri synttärit tulossa, joten aloin niistä höpöttää, mihin isä sitten tokaisi tarkoittavansa häitämme, Petteri naureskelee.

Heini ja Petteri myöntävät molemmat harkinneensa ikuisten kihlojen vaihtoehtoa häiden sijaan.

– Tietysti olen miettinyt, että onko naimisiinmenossa enää mitään ideaa ja hohtoa, kun perhe on jo hommattu ja kaikille taitaa olla päivänselvää, että tiukasti tässä yhdessä eteenpäin taaplataan. Toisaalta en ymmärrä sitäkään, että heti kun on pullat uunissa, pitää äkkiä juosta vihille. Itse ajattelen, että lapsi on lahja joka tapauksessa, Heini miettii.

– Olisimme kai aiemminkin voineet mennä naimisiin, mutta arjen pyörittäminen on vienyt voimia molemmilta ja kyllä rahakin on ollut syy lykätä häitä. Laitoin nimittäin asunnon hankinnan tärkeysjärjestyksessä paremmalle sijalle, Petteri tunnustaa.

– Minä taas en halunnut viettää häitäni joko raskaana tai vauva rinnassa kiinni, Heini jatkaa.
Molempien mielestä rakkaus on kuitenkin juhlan arvoinen, ja kumpikin löytää naimisiinmenolle paljon muitakin hyviä syitä.

– Haluan antaa valani siitä, että teen kaikkeni, ettei meidän perhe koskaan hajoaisi. Lisäksi perheessämme on sitten vain yksi, kaikkien yhteinen sukunimi, Heini luettelee.

– Itse odotan kaikkein eniten sitä, että saan kutsua Heiniä vaimoksi, enkä tyttöystäväksi tai muijaksi tai eukoksi, Petteri sanoo.

Heini ja Petteri odottavat häistään ikimuistoista tapahtumaa, joka muuttaa suhteen viralliseksi ja entistäkin vahvemmaksi. Vaikka suhde on jo vankalla pohjalla, sulhanen tunnustaa jännittävänsä häitä.

– Kun tässä on noita lapsia tullut puuhattua niin kiireellä, niin sitä on päässyt erakoitumaan parhaista kavereistaan. Jännittämisen aiheita on aika paljon, mutta niin on ollut varmasti aika monella muullakin miehellä ja aika moni on silti naimisiin päässyt. Ja onneksi ”bestmanini” Mia puskee hääjärjestelyitä eteenpäin vaikka minua jännittäisikin.

Teksti Miia Kärnä