Kihlaus on avioliittolupaus

Kihlasormusta esittelevä morsian ja kaasot

Kuva Colin Maynard / Unsplash.com

Kihlaus on kahden ihmisen yhdessä tekemä sopimus aikeesta avioitua.

Kihlauksen voi katsoa tapahtuneen kosintahetkenä (jos vastaus tietysti on myöntävä), tai silloin kuin pari vaihtaa sormuksia tai vain että kun yhdessä päätetään että mennä naimisiin tulevaisuudessa tai että aletaan yhdessätuumin järjestämään häitä.

Kihlautuminen kuitenkin voidaan katsoa tapahtuvan viimeistään sinä hetkenä, kun pari hakee avioliiton esteiden tutkintaa, eli viimeistään noin 7 päivää ennen vihkimistä. Lue lisää esteiden tutkinnasta Häät.fistä >

Vaikka kihlauksen katsotaan olevan sopimus, tänä päivänä kihlautumisella ei ole varsinaista lainopillista merkitystä. Lähes ainoa juridinen merkitys kihlauksella on se, että kihlatun ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kumppaniaan vastaan.

kihlapari ja kihlasormus

Kuva Taylor Heery / Unsplash.com

Julkinen juhla vai "salakihlat"

Kihlautumista ei tarvitse ilmoittaa kenellekään, jos ei halua. Tänä päivänä on hyväksyttävää olla ns. salakihloissa. Monessa tapauksessa kihlaus on sormus sormessa ja somen statuspäivitys.

Vielä 2000-luvulle asti kihlautuminen oli kuitenkin tärkeänä pidetty asia, ja kihljaisjuhlia pidettiin paljon ja sanomalehdissä julkaistiin kihlailmoituksia. 1900-luvun alussa sukulaisille ja tuttaville lähetettiin kihlakortteja. Kuulutusten lukeminen kirkossa oli myös tärkeä osa kihlausta. Nykyään kuulutukset luetaan, jos pari niin haluaa, vasta vähän ennen vihkimispäivää.

Ennen aikaan myös kihlauksen kestosta pidettiin tarkkaan huolta. Ilman yleistä ihmettelyä kihloissa sai olla kolmesta kuuteen kuukauteen. Nykyään on tavallista seurustella, asua yhdessä avoliitossa ja olla kihloissa sen tarkemmin määrittelemättömiä aikoja. Kihloihin meno ei enää ole pelkkä häiden suunnittelun käynnistävä virstan pylväs, kuten ennen aikaan, vaan enemmän suhteen vakiintumisen merkki.

Kihlajaiset on perhejuhla

Kuva Askar Abayev / Pexels

Kihlajaiset 



Vuosisatoja kihlajaisiksi on kutsuttu Suomessa tilaisuuksia, joita tavallisesti morsiamen kodissa vietettiin aamupäiväkutsuina, jonka aikana morsiamen isä ilmoitti kutsuvieraille parin kihlauksesta. Vanhan tavan mukaan sulhanen kihlajaispäivänä antoi morsiamelleen lahjan, kuten korun tai rannerenkaan. Morsian puolestaan antoi sulhaselleen esimerkiksi kehystetyn kuvan itsestään.

Kihlajaisia on vietetty kihlautumisen kunniaksi yleensä vain pienimuotoisesti perhepiirissä, mutta esimerkiksi Pohjanmaalla perinteenä on edelleen isot juhlat, eräänlaiset harjoitushäät.

Nykyään tavat ovat hyvin moninaiset. Toiset pitävät kihlajaiset ja toiset eivät. Jotkut pitävät yllätyskihlajaiset, jolloin läheiset kutsutaan syntymäpäiville, illan istujaisiin tai muuten vain käymään, ja vasta paikan päällä kihlapari julkistaa kihlauksen. Vakiintuneimman perinteen mukaan järjestetään kihlajaiskahvit, joissa tarjotaan kihlajaisväelle kenties kuohuvaa ja kahvit kakun kera.

Lisää kihlaisista voit lukea Häät.fistä >

Kun häiden tarkempi suunnittelu tulee ajankohtaiseksi, ota Häät.fin ilmaiset häiden suunnittelu -työkalut avuksesi. Lue täältä lisää millaista apua on tarjolla.

Jaa juttu

Inspiroidu lisää

Häiden suunnittelu