Nykyisen nimilain puitteissa sukunimeään voi vaihtaa kumpi tahansa naimisiin menevistä tai vaikka molemmat. Kukin saa myös pitää oman vanhan nimensä niin halutessaan.

Maria Tuokosta tuli Maria Leidenius elokuussa 2004. 

– Pikkutytöstä asti olen ajatellut vaihtavani sukunimeni naimisiin mennessäni. Ehkä olenkin pitänyt etunimeäni enemmän omanani, hän arvelee. 

Nimi konkretisoi Marian mielessä rouvaksi siirtymisen. 

– Leidenius tuntuu jotenkin aikuisemmalta. On kiva, että muut tietävät jo nimestä meidän olevan naimisissa.

Marian mies olisi kokenut harvinaisen nimensä vaihtamisen oudoksi.

– Eikä sitä vakavasti harkittukaan. Minulla on monta veljeä, jotka säilyttävät Tuokko-nimen, Maria kertoo. Hänelle oli avioituessaan tärkeää, että perhe saa yhteisen nimen. Häitä seuranneena kesänä syntyneestä Sagasta tulikin automaattisesti Leidenius. 

– Sama nimi vahvistaa perheyhteyden tunnetta. Jotkut sanovat, että miehen nimen ottaminen on turhan perinteistä, mutta miespuoliselta henkilöltä eli isältä se tyttönimikin useimmiten tulee, Maria pohtii.

Harvinaisempi nimi yhteiseksi

Timo Jolkinin lähipiirissä miehen nimenvaihto ei ole erikoista; Timon lisäksi hänen ainoa veljensä otti avioituessaan vaimonsa sukunimen. 

– Olen niin perinteinen, että kun kerran naimisiin mennään, niin otetaan sama sukunimi. Ja vaimoni halusi ehdottomasti pitää omansa, Timo sanoo.

Timo ja hänen vaimonsa puhuivat tulevasta nimestä jo seurusteluaikana, ja päätös oli selvä heidän mennessään naimisiin. Timon entinen nimi, Savolainen, ei koskaan ollut hänelle erityisen läheinen. 

– Joskus olimme perheessäkin miettineet nimen vaihtamista. Savolainen ei ole ollut suvussa kovin pitkään. Arvelen silti, että isä ei hirveästi tykännyt päätöksestäni.

Vaimon suvussa oltiin vain tyytyväisiä: pieni suku jatkuu. Mutta on miehen nimenvaihto ihmetyttänytkin.  

– Osa onnittelukorteista tulee perhe Savolaiselle, vaikka oikea nimi on periaatteessa tiedossa.

Töissä saman miehen ja uuden nimen yhdistelmä ei tuottanut ongelmia. 

– Ulkomaalaiset asiakkaat kyllä kyselivät, onko Suomessa yleinen tapa ottaa vaimon nimi, Timo muistaa.

– Minua nimenvaihto on helpottanut aviomiehen rooliin sopeutumisessa. Yllättävän nopeasti nimeen on tottunut.

Perusasiat nimenvaihdosta

* Naimisiin mennessään puolisot voivat ottaa yhteisen sukunimen, molemmat voivat pitää oman nimensä tai nimistä voidaan muodostaa uusi yhdistelmäsukunimi. Päätös sukunimen muuttamisesta ilmoitetaan avioliiton esteiden tutkinnan yhteydessä.

* Kokonaan uutta sukunimeä voi hakea Digi- ja väestötietovirastosta. Uusi nimi ei voi olla valmiiksi väestötietojärjestelmässä, paitsi jos se on todistettavasti kuulunut hakijan esivanhemmille.

* Jos vanhemmilla on yhteinen sukunimiyhdistelmä, myös lapsi voi saada sen. Samaa nimien järjestystä ja kirjoitustapaa noudatetaan seuraavienkin lasten kohdalla. Samoin menetellään, jos vanhemmilla on eri sukunimiyhdistelmät ja lapselle valitaan jompikumpi niistä. Lapsille voidaan valita myös jommankumman vanhemman suvun nimi.