Ennen kuin avioliitto voidaan solmia, sen mahdolliset esteet on tutkittava. Esteiden tutkinta varmistaa, ettei kihlakumppaneilla ole Suomen avioliittolaissa mainittuja esteitä avioliiton solmimiselle.

Avioliiton solmimisen esteitä ovat mm. alaikäisyys, voimassa oleva avioliitto tai rekisteröity parisuhde, lähisukulaisuus tai ottolapsisuhde.

Evankelis-luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvat käyvät jomman kumman kotiseurakunnassa pyytämässä avioliiton esteiden tutkintaa, muut maistraatissa. Maaliskuusta 2018 lähtien evenkelis-luterilaisen kirkon esteiden tutkintapyynnön on voinut tehdä myös sähköisesti. Digi- ja väestötietovirastoon tutkintapyyntö tehdään sähköisesti.

Ilman avioliiton esteiden tutkintatodistusta ei Suomessa vihille pääse, joten sitä ei pidä unohtaa!

Esteettömyystodistuksen saaminen kestää yleensä noin 7–14 päivää, ja se on voimassa 4 kuukautta. Digi- ja väestötietovirasto on välillä ilmoittanut käsittelyaikojen viivästyksistä. Jos toinen puolisoista on ulkomaalainen, esteiden selvittely voi kestää viikkoja, joten liikkeellä kannattaa olla hyvissä ajoin.

Lisätietoa ulkomaan kansalaisen vihkimiseen liittyvistä asiakirjoita Suomessa löydät Digi- ja väestötietoviraston  sivuilta.

Sukunimi täytyy päättää ennen vihkimistä

Jo ennen vihkimistä täytyy myös tietää, mitä sukunimeä avioliiton jälkeen käyttää. 1.1.2019 voimaan astunut etu- ja sukunimilaki antaa aivan uudenlaisia sukunimivaihtoehtoja käyttöön.

Puolisot voivat ottaa yhteisen sukunimen tai kumpikin voi säilyttää sen nimensä, joka hänellä on avioliittoon mennessä. Yhteiseksi sukunimeksi voidaan ottaa nimi, joka miehellä tai vaimolla oli naimattomana ollessaan.

Pariskunnan molemmat osapuolet voivat ottaa myös yhdistelmänimen, jonka kirjoitusasuksi voidaan ottaa Virtanen-Jokinen tai Virtanen Jokinen. Nimiyhdistelmän ei tarvitse olla enää sama, vaan mies voi esimerkiksi olla Virtanen-Jokinen ja hänen puolisonsa Jokinen-Virtanen.

Uusi laki mahdollistaa myös uudenlaisten sukunimiyhdistelmien käyttönoton, kuten vaikkapa omasta ja esivanhemman sukunimestä muodostuva yhdistelmänimi. Riittää, että esivanhemman sukunimi on ollut käytössä enintään viidennessä polvessa. Useampaa kuin kahta sukunimeä ei voi ottaa.

Lisätietoa sukunimisäännöistä löytyy Digi- ja väestötietoviraston sivuilta.

Vihkikeskustelu

Ennen kirkollista vihkimistä on tapana tavata vihkipapin kanssa, ja sopia vihkitilaisuuden kulusta ja järjestelyistä. Papin kanssa tutustutaan, usein keskustellaan avioliiton merkityksestä ja rakkaudesta, sekä käydään läpi vihkimiseen liittyviä asioita. Hänen kanssaan sovitaan vihkitoimituksessa käytettävän vihkikaavan yksityiskohdista ja täytetään vihki-ilmoitus.  

Myös toimitusta voidaan harjoitella kirkossa etukäteen. Jos vihkitilaisuutta harjoitellaan etukäteen, voi tilaisuudessa läsnä olla muitakin, esimerkiksi bestman ja kaaso tai muita henkilöitä, joilla on jokin tehtävä itse toimituksessa.

Vihkikeskustelun yhteydessä voidaan tavata myös kanttorin kanssa. Kanttorin kanssa sovitaan vihkitoimituksessa käytettävästä musiikista. Musiikkivalinnoissa on hyvä huomioida kirkollisen vihkimisen jumalanpalvelusluonne, joten kaikkenlainen musiikki ei vältämättä sovi kirkossa soitettavaksi ja kaikki kanttori ei osaa soittaa ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Silloin voidaan tilanne ratkaista ulkopuolisella esiintyjällä, joka soittaa ja/tai laulaa omaa toivemusiikkia. Kanttorilla on usein myös hyviä ehdotuksia tilaisuuden musiikiksi.
 
Siviiliavioliiton ollessa kyseessä hääpari voi myös etukäteen ottaa yhteyttä vihkivään viranomaiseen, ja sopia hänen kanssaan seremonian kulusta. Siviilivihkimiseen voi toki saapua myös sopimatta seremonian kulusta etukäteen yhtään mitään. Sormustakaan ei maistraattivihkimiseen välttämättä tarvita.