Häiden hintalapulla on monta muotoa

Satanen sinne, toinen tänne. Hups! Hääbudjetti pursuilee yli raamien usein yli jo kauan ennen itse juhlapäivää. Haaveissa olevat koristeet ja kukat tuntuvat lipuvan yhä kauemmas, kun tulee aika selvittää mitä mikäkin maksaa. Osa häiden kustannuksista tupsahtaa syliin ikävänä yllätyksenä suunnittelun tohinassa.

Vai laaditteko budjettia ollenkaan? Monille suurin kompastuskivi häiden suunnittelussa on budjetin puuttuminen. Kun on kartalla siitä, mitä mikäkin osa-alue maksaa, voi alkaa hyvissä ajoin suunnitella mahdollisia vaihtoehtoja, mikäli kustannuksissa haluaa päästä edes vähän vähemmällä. Näin ollen ne ”unelmien jutut” voivatkin olla saavutettavissa.

Budjetilla haaveet haltuun

Hääjuhlan järjestämiseen saa menemään juuri niin paljon euroja kuin vain haluaa ja on varaa. Homma toimii toki toiseenkin suuntaan: mikään ei pakota järjestämään häitä tietyllä kaavalla ja maksamaan suurta pitopalvelulaskua tai kallista autonvuokraa.

Mutta mikäli olette päättäneet järjestää hääjuhlat kutakuinkin perinteitä noudatellen, suurilta menoeriltä on vaikea välttyä. Mikä neuvoksi, kun haluaa hieman edullisemmin, mutta ei tinkiä laadusta tai valita talkoomeininkiä?

Love Junen hääsuunnittelija Laura Syväniemi tietää, että budjetti pelastaa monelta itkulta.

– Sen lisäksi, että hääbudjetti estää upottamasta unelmien häihin loputtoman määrän rahaa, sen seuraaminen on koko suunnittelua ohjaava punainen lanka. Budjetointi auttaa hahmottamaan suuremman kokonaisuuden sekä tuomaan realismia haaveisiin ja mielikuviin, jolloin käytännön suunnittelu saa tarkemmat raamit ja pysyy paremmin raiteillaan.

Pitopalvelun merkitys kustannuksissa

Tavallisesti häiden suurimmat menoerät ovat catering, juhlapaikka, koristelut ja kukat. Erityisesti pitopalvelun osuus saa monet hämmästyksen valtaan syyttä.

– Catering sekä muu kuin itse hankittu juomatarjoilu ovat kustannuksiltaan suoraan verrattavissa hyvään ravintolaillalliseen: häiden tarjoiluun kuuluvat samat työtunnit, raaka-aineet, verot, henkilökunta, kuljetukset ja työtilavuokrat. Näiden lisäksi tarjoilun ja toisinaan myös hääpaikan kustannukset kasvavat vieraslistan mukana toisin kuin muut kertaluontoisemmat hääkustannukset, Syväniemi tietää.

Jotkut haluaisivat tuoda tarjoilupöytään omatekemiään herkkuja pitopalvelun ruokien lisäksi säästääkseen kuluissa. Tähän ei valitettavasti ole juuri koskaan mahdollisuutta, selkeästä syystä.

– Itseään arvossa pitävä cateringyritys ei mielellään tee kuin kokonaispaketteja. Jokainen tilaisuus on myös markkinointitilaisuus, jolloin yritys ei halua riskeerata osasia muiden toimijoiden käsiin, Jarno Koskela porilaiselta Ohjelmamestareilta kertoo.

Tämä tarkoittaa käytännössä siis sitä, ettei noutopöytään voi tuoda vaikka itse tehtyä leipää. Juhlavieraat mieltävät joka tapauksessa kaiken tarjotun ruuan catering-yrityksen valmistamaksi. Laadunvalvonta ei yllä kotikutoisiin tekeleisiin.

Buffet vs. pöytiin tarjoilu

Pöytiin tarjoilussa voidaan laskea raaka-aineet tarkasti henkilöä kohden. Noutopöydässä taas annokset saattavat kasvaa valtaviksi ”mättökasoiksi”. Mikä sitten on oikeasti edullisempi tapa ruokkia vieraat?

– Lautasannoksissa on useampi komponentti ja arvokas pääraaka-aine pääosissa. Yhden annoksen hinta on noin 20–30 euroa riippuen pääraaka-aineesta, keittiömestari Petteri Rosenbom Ohjelmamestareilta selventää.

Lautasannoksina kolmen ruokalajin menun valmistamiseen sadan hengen häissä tarvitaan neljästä kuuteen kokkia ja noin kymmenen tarjoilijaa. Buffetruokailun esivalmistelut ja esillepano vaatii vastaavasti kahdesta kolmeen kokkia ja maksimissaan neljä tarjoilijaa.

– Voisi kuvitella, että lautasannos on halvempi, kun kerran noutopöydästä voi hamstrata mielin määrin lihaa. Raaka-ainekustannusten sijaan palkkakulut ovat pitopalveluyrittäjälle kuitenkin yksi kovimmista menoeristä, Rosenbom lisää.

Fiini pöytiintarjoilu maksaa, mutta melkein samaan tunnelmaan pääsee noutopöydän antimista. Tässäkin kohtaa voi vielä nipistää hinnasta.

– On pitäydyttävä tyylikkäästi muutamassa hyvässä ja arvokkaassa raaka-aineessa. Tämän ympärille kasataan oman näköinen pöytä. Kaikkien vieraiden ruokamieltymysten mukaan ei kannata menua alkaa miettiä. Ruoka on silloin parasta, kun se on juhlaparin näköistä. Tätä tulee vieraiden osata arvostaa, Rosenbom valistaa.

Ravistele ajatuksiasi

Häät ovat hyvin henkilökohtainen ja tärkeä juhla. Tyylistään tarkka pari saattaa olla mieltynyt tiettyihin asioihin. Mutta entäpä jos ottaisi tuumaustauon? Tulevia juhlia voisi miettiä monelta eri kantilta ja ottaa läheisiltäkin vinkkejä vastaan. Näin voi löytyä myös kullanarvoisia säästövinkkejä. Hääsuunnittelija Laura Syväniemi tietää yhden takuuvarman keinon budjetin selättämiseen: kierrätys.

– Kaikkea ei tarvitse hankkia uutena. Tämä pätee sekä hääpaikan somistukseen että hääparin pukeutumiseen! Joskus parhaat aarteet häiden somistamiseen löytyvät isoäidin ullakolta, kirpputorilta tai luonnosta: esimerkiksi villikukat pöydissä, kimpussa ja hiuksissa ovat olleet suosiossa jo pitkään, ja vintage sekä rustiikki jatkavat ihastuttamista häätyyleinä.

Kuten Syväniemikin sanoo, askartelu on kivaa puuhaa, muttei sovi jokaisen pirtaan. Ammattilaisen avulla säästää ajan lisäksi myös rahaa. Hääsuunnittelija voi tehdä mallin, jonka mukaan pariskunta tai vaikka kaaso voi askarrella loput koristeet.

Ja kuka on määrännyt, että häät on vietävä läpi perinteisellä kaavalla vaikka ensin niin ajattelikin?

– Järjestäkää intiimit brunssihäät tai rennot hääbileet mökillä, Syväniemi vinkkaa.

Stop häälainalle

Vaikka kuinka pikavipit ja lainanotot houkuttelisivat, eivät häät ole kovinkaan hyvä syy velkaantua. Todennäköisesti päätös velan ottamisesta yhtä ainoaa päivää varten kaduttaa tulevaisuudessa.

– Mikäli toiveista tai niiden hintalapuista ei joustoa löydy, on hääpäivän siirtäminen säästöprojektin ajaksi ehdottomasti ok. Muussa tapauksessa voi aina karata romanttisesti kahdestaan ja avioitua vaikka ulkomailla. Muistakaa silloin valokuvaaja! Laura Syväniemi muistuttaa.

Teksti Tanja Hakala
Kuvat Allef Vinicius/StockSnap ja PIxabay.com


Juttu on julkaistu alunperin Häät-lehdessä 1/2016