Anu ja Timo päättivät järjestää suuret häät perisuomalaiseen tapaan talkoovoimin. Taitavien apujoukkojen ansiosta hääpäivästä tuli rento ja huoleton. Moni toivoo talkoohäiltä kustannussäästöjä. Talkoovoimin pidettävät häät tarvitsevat ennen kaikkea rautaista organisointikykyä.
Kuva yllä: Häät vietettiin tanssikeskus Lusan Hallilla, jonne 230 vierasta mahtui ongelmitta.
Talkoohäissä hääparin suku, ystävät ja naapurit antavat työpanoksensa hääjärjestelyihin ilman korvausta. Onnistuneissa talkoissa jokainen saa tuntea olevansa merkityksellinen, ja niinpä yhteisöllisyyden tunne kukoistaakin juhlapäivänä.
Etelä-Pohjanmaalla talkoot tunnetaan paremmin nimellä kökkä. Aluekehittäjänä työskentelevälle Anulle häät talkoovoimin olivat itsestäänselvyys. Jos kerran kökkä tekee ihmeitä kylien kehittämisessä, mikseivät häätkin syntyisi talkoillen, kökällä?
– Kun päätös naimisiinmenosta oli tehty, päätimme antaa Timon kanssa itsellemme puoli tuntia aikaa vieraslistan tekemiseen. Meillä molemmilla on tosi isot suvut, joten ruutuvihkoon kertyi nopeasti sivuja ja nimiä paperilla oli puolen tunnin jälkeen 260.
Anu ja Timo tiesivät heti, että paljon pitäisi tehdä itse. Aikaa järjestelyihin oli vuosi.
Hääpari pyysi ensin apua vanhemmiltaan, sisaruksiltaan, naapureiltaan ja ystäviltään. Nämä puolestaan pyysivät talkoisiin omia läheisiään.
– Kaikki lähtivät mukaan puhtaasta auttamisen halusta, olivathan häät tavallaan heidänkin juhlansa. Anopilla ja kaasoilla on silmää sisustusjuttuihin, joten mietimme koristeluja heidän kanssaan. Äidin ja tädin kanssa suunnittelimme ruokalistan. Pitopalvelu valmisti ruuat, mutta raaka-aineet hankimme itse: lihat toisen bestmanin työpaikan kautta, perunat naapurikunnan yrittäjältä, lohen satamasta ja salaattitarpeet kasvimaalta. Kakutkin pyöräytti yksi tutuistamme.
Anun ja Timon talkoissa langat olivat tiukasti hääparin omissa käsissä.
– Mitä isompi talkooporukka, sitä tärkeämpää on, että hääparilla on järjestelyistä selkeä ajatus. Talkooväestä on hyvä löytyä eri alojen ammattilaisia; käsityöihmisiä, leipojia, visuaalisen silmän omaavia ja niitä, joilla pysyy vasara kädessä. Ja tietysti on tärkeää, että he tulevat toistensa kanssa toimeen, Anu vinkkaa talkoohäitä suunnitteleville.
Lopulta hääpari sai kuitenkin yllättyä siitä, kuinka paljon apua tarvittiin.
– Tuntuu, että soitin koko ajan jollekin, että voitteko tehdä sitä tai voitteko miettiä tätä. Oli suuri helpotus, että apua sai aina kun pyysi, sillä työkiireiden ja lastenhoidon keskellä ei oikeasti aina jää aikaa muulle.
Juhlajuomat tarjoiltiin morsiamen veljen booliautosta.
Jos hääpari jälkikäteen saisi tehdä jotain toisin, hääviikon talkootyöt aikataulutettaisiin tarkemmin. Sulhanen oli juuri vaihtanut työpaikkaa, joten vastuu viime hetken järjestelyistä jäi morsiamelle.
– Tuntui, että häitä edeltävinä päivinä olisi pitänyt revetä ihan joka paikkaan kertomaan, mitä tehdään, eikä sekaannuksiltakaan vältytty. Oma äitini ja Timon äiti pesivät 250 viinilasia kahteen kertaan, kun toinen ei tiennyt, että toinen oli jo pessyt ne kertaalleen. Selkeä lista, josta olisi selvinnyt, kuka tekee, mitä ja milloin, olisi auttanut.
Anun ja Timon Kurikassa vietetyissä häissä kaikki sujui kuitenkin lopulta aivan käsikirjoituksen mukaan yli 30 asteen helteestä huolimatta. Hääpari sai nauttia juhlastaan luottavaisin mielin.
– Yksi huippuhetkistä oli häätanssi veljeni ja meidän ystävämme laulamana. Biisin loppuvaiheessa 2,5-vuotias poikamme Mikael päätti, että hänkin tahtoo tanssia meidän kanssamme.
Teksti Miia Kärnä
Kuvat Tiina Hakanen
Jaa juttu
