Hääjuhla on onnistunut silloin, kun kaikki sujuu aikataulussa ja vieraat viihtyvät. Silloin myös hääpari voi olla huoleton – ja nauttia täysin siemauksin omasta juhlapäivästään. Mutta miten suunnitella häät niin, että hääohjelmaa on juuri sopivasti eikä liikaa tai liian vähän?
Hääsuunnittelija Eija Holmberg neuvoo jakamaan hääpäivän karkeasti kolmeen osaan. Aamupäivä varataan valmistautumiseen. Keskipäivällä pidetään levähdys- ja lounastauko, ja sen jälkeinen iltapäivä ja ilta varataan kiireettömään juhlimiseen. Hääpäivän virallinen osuus toimii luontevasti juhlapäivän rytmittäjänä. Juhla sujuu jouhevasti, kun persoonalliset hääohjelmat sijoitetaan virallisten osuuksien väliin keventämään tunnelmaa ja myös vapaalle seurustelulle varataan riittävästi aikaa.
Hääpäivän sujuvuuden voi varmistaa paitsi hyvällä etukäteissuunnitelmalla myös pestaamalla seremoniamestarin. Perinteisesti bestmanin vastuulla on varmistaa, että hääjuhla etenee hallitusti ja aikataulussa, mutta yhtä hyvin tehtävään voi pyytää kaasoa tai palkata ammattilaisen.
Hääohjelman suunnittelu on hyvä aloittaa päättämällä vihkimisaika. Vihkimistä ei kannata ajoittaa liian myöhäiseen iltapäivään, sillä muuten hääjuhlan ohjelman läpiviemisessä tulee helposti kiire. Hyvä ajankohta vihkiseremonialle on esimerkiksi kello 13:n ja 15:n välisenä aikana.
Kampaajalla ja meikissä on parasta käydä jo varhain aamupäivällä. Pelkästään pukeutumiseen morsiusparin kannattaa varata aikaa noin tunti, sillä juhlavaatteissa on omat kommervenkkinsa.
– Esimerkiksi frakin pukeminen ei käy tottumattomalta aivan käden käänteessä, Holmberg muistuttaa.
Ennen virallisen osuuden aloittamista morsiusparin on hyvä varata itselleen tovi aikaa vain hengähtämiseen. Tauon aikana kannattaa nauttia kevyt lounas.
– Valmistautuessaan varsinaiseen juhlaan hääpari unohtaa helposti syödä ja juoda. Siitä taas voi aiheutua helposti päänsärkyä ja epämukava olo, mikä pahentaa pientä juhlajännitystä entisestään, Holmberg varoittaa.
Omasta hyvinvoinnista huolehtimista ei saa siis unohtaa.
– Jos vain on mahdollista, hääkuvaus kannattaa tehdä ennen virallisen osuuden alkua. Näin hääparille jää aikaa levähtää ennen vihkimistä, ja samalla jää enemmän aikaa varsinaiseen hääjuhlaan, Holmberg suosittelee.
Perinteitä kunnioittava hääpari menee viralliseen vihkikuvaan kuitenkin vasta varsinaisen toimituksen jälkeen. Tässä vaihtoehdossa on se hyvä puoli, että suurin juhlajännitys on jo siinä vaiheessa lauennut, ja poseeraaminen sujuu luontevasti ja vapautuneesti. Kuvauksen aikana häävierailla on myös hyvin aikaa siirtyä ja asettua juhlapaikalle. Valokuvaustilannetta voi joka tapauksessa harjoitella etukäteen riippumatta siitä, ajoitetaanko se ennen vai jälkeen vihkimisen.
– Nykyään suurin osa hääkuvauksista tehdään miljöökuvauksina, jotka valmistellaan etukäteen. Yhteisessä tapaamisessa morsiuspari harjoittelee valokuvaajan opastuksella kuvausasennot ja -katseet valmiiksi, mikä helpottaa varsinaista kuvaustilannetta, Holmberg sanoo.
Varsinaisessa hääjuhlassa ruokailu ja kahvitus ovat hääjuhlan ydin, jonka ympärille muu ohjelma rakentuu. Ruokailuun on hyvä varata riittävästi aikaa, jotta kaikilla vierailla on mahdollisuus aterioida rauhassa ja kiireettä – sekä myös seurustella ruokailun ohessa.
– Ruokailuun varattavaan aikaan vaikuttaa se, onko vieraita 100 vai 250, Holmberg sanoo.Jos vieraita on esimerkiksi 120, aterioimiseen on syytä varata aikaa noin pari tuntia. Ruokailuun kuluvaa aikaa on kuitenkin vaikea arvioida tarkasti etukäteen, minkä vuoksi järjestelyissä kannattaa varautua arvioajan alituksiin tai ylityksiin.
– Ruokailuaikaa kannattaa myös pidentää, jos vieraiden joukossa on paljon iäkkäitä ihmisiä tai pieniä lapsia, hääsuunnittelija neuvoo.
Ruokailun sujuvuutta voi parantaa järjestämällä juomatarjoilu niin, että vieraat säästyvät turhalta edestakaisin kävelyltä. Suositeltavaa on tarjoilla esimerkiksi viini suoraan pöytiin, jonne pullot voidaan myös ensimmäisen kaadon jälkeen jättää. Virvoitusjuomille voi varata erillisen tarjoilupisteen.
Ensimmäisten juhlapuheiden aika on ruokailun loppupuolella, kun kaikki ovat aterioineet, mutta istuvat vielä pöydissä. Puheosuuden aloittaa morsiamen isä ja hänen jälkeensä on sulhasen isän vuoro.
Kahvitarjoilu ja hääkakun leikkaaminen on hyvä ajoittaa pian varsinaisen ruokailun jälkeen. Juhla-aterian ja kahvitarjoilun välissä kannattaa pitää noin puolen tunnin tauko, jonka aikana vieraat voivat jaloitella ja käydä ehostautumassa.
Viralliset juhlapuheet jatkuvat, kun kaikki ovat saaneet eteensä kahvipöydän antimia ja istuvat pöydissä omilla paikoillaan. Kahvitarjoilun alussa kaaso ja bestman aloittavat puheosuuden omilla onnittelupuheillaan. Tämän jälkeen on ”vapaan sanan” vuoro eli muilla häävierailla on tilaisuus onnitella juhlaparia. Puheosuuden päättää sulhanen omalla kiitospuheellaan. Hyvin laadittu puhe kestää enimmillään kymmenen minuuttia.
Kahvitarjoilun jälkeen hääpari aloittaa tanssiosuuden omalla häävalssillaan tai -tanssillaan. Ensimmäisen tanssin jälkeen parketti on avoin kaikille juhlavieraille.
Tavallisesti häissä vieraita viihdyttää elävä orkesteri, joka soittaa kolme 45 minuutin pituista settiä. Soittotaukojen pituus on noin 15 minuuttia, ja niiden aikana on tilaisuus esittää muuta ohjelmaa. Rajallinen, vartin mittainen esitysaika auttaa pitämään vapaamuotoiset ohjelmanumerot tiiviinä ja viihdyttävinä.
Perinteiset hääleikit ovat väistymässä ja niiden sijasta yhä useampi hääpari luottaa ammattimaisiin ohjelmapalveluihin.
– Tällä hetkellä yksi suosituimmista ohjelmanumeroista on stand up -komiikka. Joskus häissä näkee myös drag queen -esityksiä. Myös taikurit, jotka tekevät lähitaikuutta vieraiden luona, ovat suosittuja, Holmberg kertoo.
Erilaiset lauluesitykset sopivat hyvin soittotaukojen ohjelmanumeroiksi. Häissä suositaan rakkauslauluja tai muuten hääparille tärkeitä kappaleita.
Soittajien ruokaillessa tai levähtäessä myös polttariporukoilla on tilaisuus kertoa polttaripäivien tapahtumista. Hääpäivän iltaan voi lisäksi järjestää ilotulituksen, joka on näyttävä huipennus ainutkertaiselle juhlalle.
Teksti Riina Mäentausta / Mediafocus
Kuvat iStock
Juttu on julkaistu aiemmin Häät-lehdessä 1/2011
Jaa juttu
