Hääyö – Vihdoinkin kahden

Vaikka häitä seuraava yö ei olisikaan ensimmäinen samassa vuoteessa nukuttu, avioparit odottavat siltä paljon: kahdenkeskistä romantiikkaa, erotiikkaa, ylellisyyttä, hemmottelua ja lepoa. Ennen vanhaan hääyö oli tärkeä seremonia hääjuhlassa.

Suurta päivää seuraavat yö ja aamu ovat morsiusparin oma keidas kaiken keskellä – etenkin jos paluu arkeen on pian häiden jälkeen edessä. Kuukausitolkulla jatkuneet järjestelykiireet ja pitkä juhlapäivä voivat verottaa voimia, ja lopulta pari ehkä odottaa vain pääsevänsä rauhassa lepäilemään. Toisaalta haikeuskin voi yllättäen iskeä, eikä hääpukua hentoisi millään riisua pois.

Hääyöllä on pitkät perinteet ja entisaikaan sillä oli toisenlainen merkitys hääseremoniana ja naisen siirtymäriittinä suvusta toiseen ja usein myös konkreettisesti lapsuudenkodista sulhasen kotiin.

Yhteisön seremonia

Suomalaisia häitä on ennen vietetty usein sekä morsiamen että sulhasen kodissa. Juhlat saattoivat siirtymisineen kestää useita päiviä. Hääyön vietto on ollut yksi tärkeimmistä seremonioista vihkimisen ja vaimoksi pukemisen ohella, ja se on vaikuttanut paljon myös häiden kulkuun. Vanhan tavan mukaan hääyö vietettiin vasta sulhasen kotona. Vaikka häitä olisi juhlittu ensin morsiamen luona jo yhden yön yli, tämä saattoi vain torkkua istuvallaan painava kunniakruunu päässään.

Hääyö ei ollut vain nuorenparin yksityisasia vaan yhteisön rituaali. Häävuode sijattiin usein aittaan. Kaakkois-Suomessa morsiustytöt ja sulhaspojat ovat saattaneet hääparin vuoteeseen soittaen, ja aamulla pari on herätetty soitolla. Itäisissä ortodoksisissa piireissä anoppi toimi nukkumapaikan sijaajana ja saattajana. Joskus puhemies ja kaaso saattoivat parin häävuoteelle. Kaaso riisui morsiamen ja laittoi tämän sänkyyn - ensin selin sulhaseen.

Myös virrenveisuu ja papin suorittama morsiushuoneen siunaus ovat kuuluneet hääyöhön, vielä varhemmin lausuttiin kansanrunoja. Tuvassa vieraat ovat hääyön kunniaksi nauttineet viinaa ja ruokaa, jota on käyty viemässä myös lemmenparille, ja aamulla pari on herätetty koko juhlaväen voimin.

”Tee tyttäriä, tee poikia”

Hääyön uskomukset liittyvät hedelmällisyyteen ja pahan karkottamiseen. Vanha tapa on ollut lyödä morsianta sulhasen housuilla lausuen samalla ”tee tyttäriä, tee poikia”. Ensimmäisen lapsen sukupuoleen on yritetty vaikuttaa piilottelemalla erilaisia esineitä vuoteeseen. Morsiamen virkkuukoukku tai kudin sängyn alla tuo tyttöjä; mies taas saa poikakatraan alulle kätkemällä kirveen. Puhemies on entisaikaan sitonut parin sänkyyn kaason sukkanauhalla ja laittanut veitsen pään alle suojaamaan pahalta. Varoitus: tyhjä tuppi tyynyn alla tietää hedelmättömyyttä!

Lähekkäin nukkuessa ei mikään paha pääse väliin ja suhde pysyy lämpimänä. Kaaso voi piilottaa patjan alle poikittain vyön tai köyden, joka symbolisesti takaa nuorenparin pysymisen yhdessä koko eliniän.

Samppanjaa ja silkkilakanoita

Nykyään lähinnä hääparin mieltymykset ja varallisuus vaikuttavat hääyön viettoon. Haluavatko he suunnata juhlista ylellisyyttä uhkuvaan hotellisviittiin, oman kodin tuttuun lämpöön tai vaikkapa mökille tai veneelle? 

Kotiinkin voi saada tai hankkia luksusta, josta on iloa vuosikausiksi. Ylellisyyttä tuovat uudet liinavaatteet, aamutakit tai astiat. Jos esimerkiksi kaaso häärii hääyöpesän valmistelijana, voi ystäväpiirin lahjat hyödyntää jo hääyön iloksi - kotiinhan lahjat loppujen lopuksi kuitenkin kärrätään. Vastavihityistä on ihana löytää yllätyslahjat vuoteeseen valmiiksi sijattuina ja nauttia uusien peittojen ja tyynyjen kuohkeudesta tai silkkilakanoiden ylellisestä kosketuksesta.

Seuraavana aamuna ei saa olla kiire minnekään. Heräämiseen ja edellisen päivän tapahtumien kahdenkeskiseen kertaukseen kannattaa varata aikaa ruhtinaallisen runsaasti.

Hemmottelu täydentyy herkuttelulla. Yöpala tekee hyvää, jos häissä on syöty aikaisin. Hotellista kannattaa varmistaa yölliset suuhunpantavat ja runsas aamiainen. Kotiin voi varata esimerkiksi juustoja, hedelmiä ja kuplivaa juomaa jääkaappiin. Aamupala saa maistua makealta, sillä alkaahan siitä honeymoon.
 

Lähteet:
Heikinmäki, Maija-Liisa: Suomalaiset häätavat. Talonpoikaiset avioliiton solmintaperinteet. Otava 1981.
Julin, Petra: Tuhat ja yksi häätaikaa. Tammi 1998.
Sarmela, Matti: Pohjolan häät. SKS 1981.

Teksti Suvi-Maaria Kronholm
Kuva ylinnä Rosie Ann / Pexels.com