Joskus häämekon etsintä on kuin suoraan elokuvista.

Emma ei tyytynyt mihin tahansa. Hän halusi jotain erilaista. Sellaista, mikä todella kutsuisi hänen nimeään. Vihdoin kun tuo kaunotar, israelilaisen Yaki Ravidin suunnittelema luomus löytyi New Yorkista, takana oli yli 160 sovitusta ja melkein 30 000 matkustuskilometriä.

Tunne oli sanoinkuvaamaton, kun Emma sujahti pukuunsa kotonaan Helsingissä.

– Jännitin viimeiseen asti, että onko mekko sopiva, sillä en ehtinyt sovittaa sitä enää New Yorkissa viimeisten korjausten jälkeen, sillä muutoin olisin myöhästynyt lennoltani.

Palataanpa taaksepäin. Jo 2000-luvun alussa Emma tiesi mitä halusi. Hän katseli Sinkkuelämää-sarjan jaksoja tuumaillen samalla, että tulee varmasti ostamaan hääpukunsa New Yorkista, kun sen aika tulee.

– Näin minä ja kaksi kaasoamme pääsimme yhteiselle lomalle maailman ihanimpaan kaupunkiin!
 

Hikinen sovitusurakka

Ensin Emma ajatteli Vera Wangia tai Pronoviasta. Selatessaan Pinterestiä, hän huomasi katseensa kiinnittyvän yhä enemmän israelilaisten suunnittelijoiden mallistoihin.

– Suosikkini oli aina matkaan asti Paolo Sebastianian Swan lake -puku. Kävin myös Suomessa ennen matkaa sovittamassa noin 40 eri mekkoa, mutta mikään niistä ei säväyttänyt. Ne olivat kauniita, mutta niistä puuttui se jokin.

New Yorkista Emma varasi yhdeksän sovitusaikaa kolmelle päivälle. Hän sovitti yhteensä 127 hääpukua.

– Aika nopeasti meille selvisi, että tyypillinen newyorkilaismorsian sovittaa kolmesta viiteen pukua noin tunnin sovitusajan aikana. Myyjät katsoivat meitä epäuskoinen ilme kasvoillaan, kun kerroin että olin sovittanut 17 pukua puolessa tunnissa, Emma kertoo.

Miljardin dollarin mekko

Ongelmaksi mekon metsästyksessä muodostui aikataulu. Emma oli huhtikuussa auttamattomasti myöhässä, sillä normaali pukujen toimitusaika Yhdysvalloissa on 10 kuukautta.

– Valinnanmahdollisuuteni kaventuivat siten merkittävästi. Olin jo lähes varma, että ostaisin Vera Wangin puvun, mutta sisäinen ääneni (tai tietoisuus siitä, että luottokortiltani veloitetaan 50 dollarin maksu, jos jätämme menemättä tapaamisiin, joita emme ehtisi enää perua) käski vielä katsomaan viimeiset sovitukset.

–  Viimeisestä liikkeestä, Bridal Reflectionista se löytyi. Sovitin ensin toista Yaki Ravidin luomusta, mutta en ollut siitä täysin innostunut.

Pyysin myyjältä suunnittelijan toista mekkoa, mutta hän ei halunnut minun sovittavan sitä, sillä sen toimitusaika olisi liian pitkä. Lopulta Emma kuitenkin sai puvun päälleen.

– Puin puvun päälleni ja tiesin, että se olisi pukuni. Olin sataprosenttisen varma. Avantgardistisessa, herkässä, romanttisessa ja vintagehenkisessä puvussa oli kaikki täydellistä: upeat, tiimalasivartaloa imartelevat leikkaukset, syvään uurrettu kaula-aukko, avonainen selkä, kapea helma, pitkät hihat, pitsiä ja upea laahus. Puku oli kerta kaikkiaan pysäyttävä.

– Tunsin itseni en vain miljoonan, vaan miljardin dollarin arvoiseksi. Myyjä asetti päähäni liki neljä metriä pitkän hunnun, jonka reunaa ja alaosaa koristivat isot, lähes puolen kämmenen kokoiset, ranskassa käsin nyplätystä pitsistä tehdyt pitsiapplikaatiot. Vyötärölle kiedottiin upea strassein koristeltu vyö ja käteen kukkakimppu. Myymälässä olevat muut asiakkaat olivat yhtä ihastuksissa kuin mekin. Myyjä pyysi minua kävelemään pitkää käytävää pitkin puvussa, jotta näkisin peileistä, miltä näyttäisin alttarille kävellessäni. Olin täysin myyty.

– Luulin, että kyyneleet eivät kuulu suomalaisessa kontekstissa hääpukukaupoille, mutta olin väärässä. Vetistelimme kaikki ja tiesin, että minun oli saatava puku. Myyjä haki myymäläpäällikön paikalle ja kävimme lopulliset neuvottelut. Vaikka minulle oli alkujaan sanottu muuta, saisin pukuni tiukasta aikataulusta huolimatta. Pääsimme vihdoin samppanjan makuun. Hääpuku päällä se maistui aivan erilaiselta kuin koskaan aikaisemmin.

Emman ikimuistoinen hääpuvun sovitus New Yorkissa

Puku ei mahdu päälle!

Emma lähti New Yorkista vain tullakseen viiden viikon päästä takaisin. Hän saapui sovittamaan liikkeeseen saapunutta mekkoa, jonka korjaustyöt oli sovittu tehtävän kolmessa päivässä. Emma oli treenannut kovasti ja kiinteytynyt kaikkiaan 12 senttiä, mutta puku tuntui pieneltä.

– Olin shokissa! Kävin yhteensä viisi kertaa sovituksessa kolmen päivän aikana. Viimeiseksi jääneessä sovituksessa meni lähes kaksi tuntia. Koneen lähtöön ei ollut enää kauaa aikaa, ja JFK:n kentälle vievillä teillä sekä kentällä oli aina ruuhkaa. Kun lentokenttätaksi odotti alhaalla, olin vielä satiinisessa aamutakissa sovituskopissa. Minun oli pakko lähteä, enkä ehtinyt enää sovittaa pukua viimeisimpien tehtyjen korjausten jälkeen.

Suomessa Emma joutui odottamaan lähes viikon ennen kuin sai puvun ensimmäistä kertaa viimeisten korjausten jälkeen päälleen.

– En saanut pukua itse kiinni, ja jouduin odottamaan, että kaasoni pääsee Helsinkiin. Kun viimein puku oli päällä, se oli enemmän kuin täydellinen. Olin aivan valmis menemään naimisiin. Monet ovat puhuneet pukunsa myymisestä. Itse en tule koskaan sitä myymään. Kaapistani löytyy heittämällä muutama sylillinen vaatteita, joista luopuisin vain raivatakseni tilaa täydelliselle puvulleni.

Emman vinkit häämekko-ostoksille New Yorkiin

Selvitä, minkälaiset tyylit sinua puhuttelevat ja etsi kaupat, jotka edustavat kyseisiä suunnittelijoita.

Varaa sovitusajat hyvissä ajoin, mielellään jopa 13 kuukautta ennen häitä.

Useimmat myymälät vaativat luottokorttitiedot siltä varalta, että morsian jättää tulematta sovittuun tapaamiseen. Sakko peruuttamattomasta tapaamisesta tai tulematta jättämisestä on tyypillisesti 50 dollaria.

Jos voit valita ajankohdan, osta puku Trunk show:sta, jossa on saatavilla suunnittelijan koko mallisto, jopa sellaiset mallit, jotka eivät ole vielä myynnissä. Puvut myydään huomattavasti edullisemmin. Usein paikalla on myös suunnittelija itse tai hänen edustajansa, joka auttaa esimerkiksi muutostöiden suunnittelussa.

Muista, että aina on neuvotteluvaraa. Paljon. Ei ole mitenkään poikkeuksellista, että hinnoista saa neuvoteltua 20–50 % pois, korjaukset saa neuvoteltua kaupan päälle ja hunnusta voi aina saada edullisemman, kalliimpaa lähes täydellisesti muistuttavan version.

New York on täynnä ompelukauppoja, joista löytyy upeita ”tuunakkeita” edullisesti pukuun.

Osavaltioveron voi täysin laillisesti välttää lähettämällä puvun toiseen osavaltioon tai tilaamalla puvun toisessa osavaltiossa sijaitsevasta myymälästä. Osavaltiovero on noin 10 % luokkaa. Kysy myyjältä tästä mahdollisuudesta.

Suunnittele sovitusaikataulu huolella. Manhattanilla matkat voivat olla pitkiä ja myymälät ovat usein katutason yläpuolisissa kerroksissa. Myymälän löytymiseen saattaa joskus mennä siis hieman aikaa.

Lataa offline-kartta puhelimeen tai tablettiin ja merkitse liikkeet karttaan etukäteen. Liikkuminen helpottuu huomattavasti, kun osoitteet ja kartta ovat kunnossa.

Nauti myyjien upeasta palveluasenteesta. Myyjät todella haluavat auttaa ja palvella ilman painostavaa otetta.

Muista, että valuuttakurssit voivat vaihdella paljon, mikä voi myös sulattaa merkittävän osan budjetista pois (tai hyvässä lykyssä jopa kasvattaa sitä). Omasta budjetistani suli kolmasosa euron kurssin ”romahdettua” keväällä 2015.

Myös mallikappaleet ovat myynnissä, vaikka myyjä ei niitä lähtökohtaisesti tarjoakaan. Kysy rohkeasti mallikappaleiden myymisestä. Mallikappaleet saa huomattavasti halvemmalla kuin erikseen tilattavan puvun. Usein mallikappaleet ovat myös todella hyvässä kunnossa.

Hääpuvun saa toki Suomestakin, mutta kaasojen kanssa hankitut yhteiset muistot ulkomaille suunnatusta hääpuvunetsintämatkasta säilyvät ikuisesti. Jokainen morsian tarvitsee myös mielestäni hieman lomaa kesken suunnittelukiireiden.

Teksti Tanja Hakala 
Kuvat Teemu Höytö