Au-Holmberg Oy:n perustaja kultaseppämestari Petri Holmberg on kuullut uransa aikana monia mielenkiintoisia tarinoita vihkisormuksien taustalla. Jokainen tarina on omanlaisensa ja kiehtova. Tarinat ovat monesti niitä pariskunnalle tärkeitä hetkiä, joita halutaan muistella vielä vuosikymmentenkin jälkeen.
Näiden pienten yksityiskohtien poimiminen ja siirtäminen sormukseen on kultaseppämestarin ominaisinta osaamisaluetta. Petri kertoo alla itse tarkemmin kokemuksistaan ja näkemyksistään.
Jokainen uniikki vihkisormus on myös valmistusprosessiltaan uniikki. Se kulkee eteenpäin tiiviissä yhteistyössä asiakkaani kanssa, tällöin myös saavutamme yhdessä parhaan mahdollisen lopputuloksen. Yleensä aloitan työni kartoittamalla pariskunnan tarinaa ja keskustelemalla projektin reunaehdoista.
Avoin ja perusteellinen kommunikointi on mielestäni ensiarvoisen tärkeää heti alusta alkaen. Alkuvaiheessa selvitän myös materiaalit ja mahdollisesti käytettävät kivet. Lähtökohtia on niin monia, kuin on sormuksiakin, toisille se on isoäidin korvakorun keskikivi, toiselle taas ensikohtaamisen maamerkki.
Suunnitteluprosessi on joskus todella nopea ja selkeä, mutta useasti otetaan käyttöön myös 3D-kuvat tai hopeasta valmistettu mallikappale. Tämä vie luonnollisesti enemmän aikaa, mutta tärkeintä on, että onnistumme yhteistyössä luomaan asiakkaalle aidosti ikimuistoisen sormuksen.
Minulle on tekijänä erittäin tärkeää, että sormukseen välittyy juuri oikealla tavalla ne pienet yksityiskohdat ja muistot mitkä pariskunta haluaa säilyttää. Värillisien kivien kohdalla hyväksytän sen aina asiakkaalla ennen istutusta. Näin varmistan, että kiven väri on asiakkaalle varmasti mieluinen.
Valmistuksessa hyödynnän kaikkia tekniikoita perinteisestä käsityömenetelmistä aina nykyaikaiseen 3D-tulostamiseen. Mutta mielestäni valmistustekniikalla ei ole väliä, kunhan lopputulos on haluttu ja sormus kestää vähintään seuraavalle sukupolvelle asti. Sydäntäni lämmittää ajatus asiakkaalle rakkaasta sormuksesta, joka kulkee sukupolvelta toiselle arvostettuna perintökalleutena.
Käyttämäni jalometallit ovat tänä päivänä 99 %:sesti kierrätysmateriaalia, joten myös sitä kautta otan ekoloogisuuden huomioon. Mielestäni parasta eettisyyttä on se, kun valmistan sormuksia asiakkaideni omista materiaaleista. Tällöin esimerkiksi isoäidin ja isoisän kihlasormukset saavat uuden elämän ja hieno tarina jatkuu uudelle sivulle.
Kivien osalta käytän vain tuntemiani välittäjiä, joiden tiedän toimivan eettisesti oikein. Asiakkaani voi olla varma, että käyttämiäni kivien tuotantoprosessissa ei ole sorruttu rikkomuksiin. Olen myös viimeaikoina pohtinut seuraavaa näkökulmaa – kun sormus valmistetaan lähialueella, niin eikös siitä silloin tule ”lähikoru” ja sehän se vasta ekogista onkin?
Jaa juttu
