Metallipäät Menee Naimisiin -blogin Sanna pohdiskelee vierasblogikirjoituksessaan hääetikettiä. Perinteisesti ja tiukasti sovellettuna etiketti aiheuttaa Sannan mielestä turhaa stressiä sekä hääparille että häävieraille. Mutta voiko sitä soveltaa?

Moni naimisiin menevä pariskunta haluaa panostaa hääjuhlaansa, sillä sen ajatellaan usein olevan ainutkertainen juhla ja ennen kaikkea yksi elämän tärkeimmistä päivistä. Ja vaikka juhla ei olisikaan enää ainutkertainen, on kyseessä silti tärkeä ja merkityksellinen hetki elämässä. Tällaisiin elämän tärkeisiin juhliin halutaan ymmärrettävästi panostaa, sillä kyseiset hetket halutaan usein erottaa tavanomaisemmista juhlista. Tällöin ajatukset kääntyvät helposti perinteiden kunnioittamiseen ja myöskin etikettiin.

Mikä etiketti oikein on?

Etiketti asettaa yhteisölle ja juhlalle normit, joiden mukaan pukeudutaan, käyttäydytään ja toimitaan juhlan läpi. Etikettiä tarkasti seuraamalla pyritään usein järjestämään tyylikkäät ja korkeatasoiset juhlat, joissa tavoitteena on arvokas ja kenties jopa hienostunut tunnelma. Etiketti tuo juhlaan arvokkuutta tradition noudattamisen muodossa, ja antaa sekä juhlan järjestäjille että vieraille melko selkeät raamit, joiden mukaan juhlaa vietetään.

Etikettiin tutustumattomalle selkeä ohjeistus saattaakin tuntua houkuttelevalta, ja moni myös toivoo hääjuhlan olevan ainakin jossain määrin hienostunut tai arvokas tilaisuus. Etiketti voi kiinnostaa myös rennommista häistä haaveilevaa, sillä moni kaipaa hääpäivään pienen palan turvallista traditiota. Tai, voihan etiketti kiinnostaa myös silloin, kun sitä haluaa tietoisesti rikkoa mahdollisimman paljon korostetun rennon hääjuhlan aikaansaamiseksi.

Jännitystä ja turhia paineita

Suurten juhlien yhteydessä etiketti on usein paljon puhuttu, mahdollisesti myös pelätty: moni vieras saattaa pelätä rikkovansa etikettiä vahingossa tietämättömyyttään. Mitä hienostuneempi juhla, sitä useammin paineet tuntuvat osalle vieraista kasaantuvan. Pelätään, että pukeudutaan väärin, puhutaan väärille ihmisille väärällä hetkellä tai unohdetaan kaikessa tohinassa varmistaa, ettei suinkaan kilistellä tyhjällä lasilla.

Vaikka etiketti antaakin raamit ja ohjenuorat hienostuneille juhlille, se voi myös kääntyä hienostunutta tunnelmaa vastaan, jos vieraat eivät ole tuttuja etiketin asettamien normien kanssa – jännittyneet ja hermostuneet vieraat eivät lisää juhlan arvokkuutta, vaan tekevät tilanteesta pahimmillaan vaivaantuneen tai takakireän.

Liiallinen etikettiin takertuminen voi myös tuottaa turhaa päänvaivaa hääjuhlan järjestäjälle. Etiketti perustuu pitkälti ajatukseen häistä sukulaisten kesken vietettävänä juhlana, jossa vieraat jaotellaan omiin ryhmiinsä tietynlaisessa tärkeysjärjestyksessä.

Perinteikäs tärkeysjärjestys ei tosin aina kohtaa henkilökohtaisten sukulaissuhteiden kanssa: ystävät voivat olla läheisempiä kuin sukulaiset, tai kummiin voi olla paremmat välit kuin äitiin. Näin ollen perinteikäs ajatus esimerkiksi vanhemmista hääjuhlan kanssajärjestäjinä ja onnittelujen vastaanottajina voi olla nyky-yhteiskunnassa ongelmallinen. Etiketin mukaan esimerkiksi sisaruksia ei ole tarpeen onnitella, vaan huomio osoitetaan tärkeysjärjestyksessä korkeimmille sukulaisille riippumatta siitä, kuinka lämpimät välit perheenjäsenillä todellisuudessa on.

Samoin etiketti määrittää valmiin järjestyksen esimerkiksi ruokailun lomassa pidettäville puheille, jolloin morsiamen isä, etiketin mukaan yhtenä juhlan tärkeimmistä järjestäjistä, aloittaa omalla puhellaan. Etiketti määrää puheenvuorot myös sulhaselle ja bestmanille.

Helppoa ja mutkatonta, niin kauan kuin juuri nämä miehet haluavat pitää puheen ja nauttivat huomion keskipisteenä olemisesta. Liian tiukka etiketin seuraaminen voi aiheuttaa juhlan järjestäjille turhia paineita esimerkiksi puheiden osalta, jos etiketin nimeämät henkilöt eivät koe puhujan tehtävää itselleen mieluisaksi.

Joissain tilanteissa voisikin olla luontevampaa ohittaa etiketti, ja antaa puheenvuorot äideille, kaasoille ja morsiamelle itselleen, tai kenelle tahansa sellaiselle sukulaiselle tai ystävälle, joka mielellään jakaa ajatuksiaan kaikkien kanssa puheen muodossa.

Miehet, naiset ja heteropariskunnat

Perheen lisäksi etiketin perusyksikkönä ovat miesten ja naisten muodostamat parit, joko pariskunnat tai toistensa seuralaiset. Etiketti pohjaa konservatiiviseen ja melko yksinkertaiseen ihmiskäsitykseen, jossa ihmiset jaotellaan miehiin ja naisiin.

Tämä jaottelu näkyy monessa osassa juhlaa. Esimerkiksi juhlapukeutumisen määrittää miehen pukukoodi, jonka mukaan nainen pukeutuu: jos mies haluaa pukeutua rennosti, ei naiselle jää muuta vaihtoehtoa kuin seurata miehen valitsemaa tietä. Toisaalta miesten on etiketin mukaan syytä pyytää pöytäkuntansa naisilta lupa esimerkiksi takkien riisumiseen juhlan aikana.

Selkeimmin mies-nainen jaottelu näkyy etiketin mukaan tehdyssä istumajärjestyksessä, plaseerauksessa, jossa mies-nainen –parit vuorottelevat: pariskunnat istuvat toisiaan vastakkain, ja jokaisen miehen viereen istuu aina toisen pariskunnan naispuolinen jäsen. Etiketti tarjoaa taas selkeän kaavan vieraiden istumajärjestykselle, niin kauan, kun jokainen vieras identifioituu mieheksi tai naiseksi, ja vastakkaisia sukupuolia on juhlassa juuri saman verran.

Näin ollen modernin hääjuhlan modernien vieraiden mahduttaminen etikettiin voi osoittautua haastavaksi: jos miehet ja naiset istuvat vierekkäin, missä istuvat inter-, trans-, tai muunsukupuoliset vieraat? Vieraan laittaminen väärän sukupuolen paikalle voi tehdä koko juhlasta tälle kyseiselle vieraalle melko tukalan, ja yhden vieraan tukaluus saattaa tarttua vaivaantuneena tunnelmana koko pöytäkuntaan. Samalla tavoin etiketin asettama istumajärjestys jättää samaa sukupuolta olevat parit ja yksin paikalle tulleet sinkkuvieraat ikävästi huomioimatta, sillä etiketti ei kerro, miten heidät tulisi sijoittaa mies-nainen -istumajärjestykseen.

Etikettiä sopivasti soveltaen

Oli häitään suunnittelevan parin tavoite juhlalle sitten erityisen rento, tai vaihtoehtoisesti korostetun hienostunut ja elegantti, kannattaa muistaa, että etiketti on ainoastaan yksi hääsuunnittelijan työkalu, ei itse hääjuhla.

Näin ollen juhlan suunnittelua ei kannata jättää pelkän etiketin varaan joko sitä noudattaen tai vastustaen, vaan etiketistä voi ottaa mukaan ne osat, jotka omaan juhlaan ja sen suunnitteluun toimivat, ja tehdä rohkeasti omia ratkaisuja silloin, kun etiketin tarjoamat valmisratkaisut tuntuvat joko liian jäykiltä tai muuten omaan juhlaan sopimattomilta.

Toisaalta on myös syytä huomata, että etikettiin liittyen olisi syytä välttää oikein-väärin asetelmia ja ajattelumalleja. On aivan yhtä oikein vastustaa etikettiä tiukasti ja viettää villit ja vapaat häät kuin tähdätä elämänsä tyylikkäimpään päivään etikettiin tiukasti nojaten.

Molemmat valinnat ovat suurista eroistaan huolimatta aivan yhtä oikein. Hääjuhlan oikeita (tai vääriä) ratkaisuja ei siis määritä etiketti vaan hääpari itse. Jokainen hääjuhla on juuri oikeanlainen kullekin parille, juuri siten toteutettuna kuin se heille parhaimpana näyttäytyy.

Jos haluat lukea enemmän etiketistä ja siitä, miten etiketti näkyy kirjoittajan omassa hääsuunnittelussa, kannattaa tutustua tämän vieraskynäkirjoituksen sisarversioon Metallipäät Menee Naimisiin -blogini puolella. Siellä käsittelen hää- ja juhlaetiketin näkymistä meidän hääjuhlamme suunnittelun näkökulmasta ja kerron meidän tekemistämme ratkaisuista etiketin noudattamisen suhteen. Blogini kuuluu Häät-blogiyhteisöön.

Terveisin Sanna