Perhesuhteiden kiristyminen häiden alla ei ole poissuljettu tilanne missään perheessä, koska paitsi että kyseessä on morsiamen tärkein päivä, eivät myöskään anoppi tai oma äiti aina pidä päivää sen vähäpätöisempänä.

Kaikki haluavat hääjuhlasta ikimuistoisen. Äiti saattaa suunnitella innokkaasti kymmenien perinneruokalajien buffetia ja anoppi haluta panostaa koristeluun ja mielettömiin kukkakoristeisiin. Morsiusparilla puolestaan on mielessä oman näköiset häät, ja suunnitteilla on japanilainen, hyvin yksinkertainen ja pelkistetty teema. Vieraille tarjoiltaisiin parin lempiruokaa, jota ensimmäisillä treffeilläkin syötiin: sushia! Mikä siis neuvoksi?

Toinen ongelmakohta saattaa olla vieraslista, josta monilla keskustelupalstoilla on ollut keskustelua. Nyrkkisääntönä voisi pitää sitä, että morsiuspari saa pääasiassa päättää ketä juhliin kutsutaan. Jos vanhemmat haluavat myös panostaa rahallisesti juhlaan, voisi pari suostua ehkä isäukonkin pyyntöön ja antaa hänen kutsua lapsuusajan kaverinsa Raimon mukaan juhlimaan.

Vastaavasti jos vanhemmat eivät aio osallistua kustannuksiin, olisi kohtuuden mukaista, ettei hääparia painosteta kestitsemään vanhempien entisiä naapureita tai äidin pitkäaikaista vatsatanssi-treenikaveria.

Kuulostaako näistä kokemuksista joku tutulta?

Äärimmäisen hankalaan tilanteeseen on joutunut nimimerkki Jansku-84, jonka vanhemmat jopa puhuvat ”meidän häistä” unohtaen kokonaan, että tytär ja hänen sulhasensa eli ”he” ovat todellisuudessa hääpari. Vanhemmat päättävät vieraslistoista yksinoikeudella sillä verukkeella, että he toimivat rahakirstun portieereinä.

Paveliina myöntää olleensa hyvinkin määrätietoinen, ehkä liiankin, koska oli muun muassa juoksuttanut kukkakauppiasparkaa pitkin maita ja mantuja – saadakseen juuri oikean värisiä gerberoja!

Toiseen ääripäähän joutunut Serobi kertoo äitinsä olevan halukas ja omasta mielestään oikeutettu päättämään hääpäivän, jolloin tytär ja sulhanen saavat toisensa.

Peurattarella oli pitkäaikaisongelma tulevan anoppinsa kanssa, joka katsoi oikeudekseen päättää lähestulkoon kaikesta, ja muuttaa jo sovittujakin asioita. Ainoastaan morsiamen kyynelvirta hääaamuna sai anopin asettumaan ja tajuamaan, ettei kyseessä tainneet hänen omat häänsä ollakaan.

Perhe-nimimerkin taakse kätkeytynyttä rouvaa suututti sukulaistensa lapselliset minä en tule, jos se-ja-se tulee -lausahdukset, joiden loukkaavuuden voi ymmärtää. Kutsukäytäntöön ilmaantui mukaan myös mielenkiintoisia kulttuurieroja: isä olisi kernaasti halunnut tuoda mukanaan uuden vaimonsa lisäksi tämän koko suvun, sillä se kuulemma kuului kyseisen maan tapoihin.

On pareja, joiden mielestä turha ohjelmisto häissä tuo mieleen lähinnä sirkuksen. He haluavat päivän, jossa ainoat ohjelmanumerot ovat ruokailu ja raikkaan boolin nauttiminen, hääkakun leikkaus ja häätanssi. Nightfallin entinen anoppi ei leikittömyydestä ja ohjelmien puutteesta pitänyt laisinkaan, ja vielä häitä edeltävänä päivänä paljastui, että myös kaasoa ja bestmania oli houkuteltu salaliittoon morsiusparia vastaan. Onneksi morsian oli viime tingassa saanut sanottua viimeisen sanan, ja katastrofi saatiin ehkäistyä.

Nimimerkkien kertomukset on lainattu Naimisiin.info-sivuilta.

Psykologin näkökulma

Ongelmatilanteita voi yrittää välttää keskustelemalla eri osapuolten kanssa hyvissä ajoin ennen hääpäivää. On tärkeää ja kannattavaa tuoda omat tarpeet ja odotukset esille, jotta kenellekään ei jää epäselvyyttä, mitä hääpari itse haluaa. Vähintään yhtä tärkeää on tehdä kaikille selväksi, kenen juhla todella on kyseessä ja mitä pitää tärkeänä omissa häissä, jotta juhlat olisivat onnistuneet.

Kannattaa sopia – usein hieman liiankin innokkaiden – häiden järjestelijöiden kanssa, mikä on kenenkin rooli ja mitä keneltäkin odotetaan. Ihannetilanteessa tehtävälistalla olevat asiat saadaan organisoitua niin hyvin, että kaikki halukkaat pääsevät vaikuttamaan suuren päivän toteutukseen ja kulkuun, mutta ilman kahnauksia ja hampaiden kiristelyä, jolloin kaikille jää hyvät muistot häistä.

Psykologi Leena Helelä kehottaa pohtimaan muutamia kysymyksiä: Mitä voisi pahimmassa tapauksessa tapahtua? Miten siitä selviäisin? Miten kaikki voisi sujua onnistuneesti? Mistä on tärkeää huolehtia, jotta lopputulos olisi sellainen kuin toivomme? Keitä pyydämme avuksemme?

 – Mielikuvissa ihminen voi alkaa elämään monia asioita ikään kuin etukäteen – niin huonossa kuin hyvässä. Pelko alkaa suunnata ihmistä asioihin, mitkä lisäävät stressiä ja paniikkia, eikä ihminen stressaantuneena kykene toimimaan aina suotuisalla tavalla. On hyvä löytää itselleen sopivat rauhoittavat keinot, ja usein hyvä stressinpoistokeino on lepo sekä ennen kaikkea realistinen ja järkevä aikataulutus.

– Ihmiset reagoivat eri tavalla stressiin, ja jokaiselle on muovautunut oma tapansa selvitä siitä. Toinen saattaa mennä paniikkiin ja kokee kaiken olevan jollain tavalla vaarassa, kun taas toinen voi rakentavin keinoin selvitä samassa tilanteessa jäsentyneemmin ja olla luottavaisin mielin tulevaisuutensa suhteen. Usein reaktiotavat riippuvat psykologisista ja biologisista tekijöistä ja oppimastamme, Helelä kertoo.

Teksti Maikki Hopia
Kuvat Sincerity ja Sxc

Juttu on julkaistu aiemmin Häät-lehdessä 1/2007