Tilastokeskuksen mukaan Suomessa solmittiin viime vuonna (2016) 24 462 avioliittoa. Samana vuonna avioeroon päättyi 13 682 avioliittoa. Keskimäärin joka kolmas avioliiton solmineista pareista teki avioehtosopimuksen, jolla on mahdollista vaikuttaa siihen, miten puolisoiden omaisuus määräytyy avioliiton päättyessä joko kuolemaan tai avioeroon.
Päinvastoin kuin toisinaan kuulee sanottavan, avioehdon tekeminen ei merkitse minkäänlaista epäluottamuslausetta kihlattua kohtaan, vaan kyse on normaalista käytännön asiasta, kuten esimerkiksi testamentin tai huoltajuussopimuksen tekemisestä. Eihän vakuutustakaan oteta sen vuoksi, että kun se vahinko kuitenkin ennemmin tai myöhemmin sattuu, vaan varmuuden vuoksi.
Seuraavassa pikainen 5+1 muistilista avioehtoa harkitseville puolisoille. Listaan on hyvä tutustua ennen päätöstä mahdollisen avioehdon tekemisestä ja sen tarkemmasta sisällöstä.
Ilman avioehtoa tilanne on selvä: kumpikin puoliso saa puolet puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden säästöstä, sillä puolisoiden solmiessa avioliiton syntyy heille suoraan lain nojalla avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Avio-oikeus tarkoittaa sitä, että avioliiton päättyessä puolisoiden omaisuus tasataan puolisoiden kesken. Käytännössä puolisoiden omaisuus jaetaan tällöin tasan siten, että varakkaampi puoliso antaa vähävaraisemmalle puolisolle tasinkona rahaa tai muuta omaisuutta niin paljon, että kummankin puolison omaisuuden arvo tulee yhtä suureksi. Avio-oikeuden toteuttamista avioliiton päätyttyä kutsutaan ositukseksi.
Yleisin avioehtosopimusmalli on käytännössä ns. totaalisopimus, eli avioehtosopimus jolla molemmilta puolisoilta on poissuljettu avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen. Suomessa on kuitenkin viime vuosina alettu tekemään enenevässä määrin myös osittaisia avioehtoja, jossa suljetaan pois vain osa avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta.
Tällöin on tavanomaista, että avio-oikeus pysytetään avioliiton aikana yhdessä hankittuun omaisuuteen, ja vain tietyt omaisuuserät, kuten esimerkiksi puolisoiden ennen avioliittoa hankkima omaisuus ja sen tuotto sekä henkilökohtaiset lahjat, testamentit ja perinnöt (esimerkiksi kesämökki) suljetaan avio-oikeuden ulkopuolelle.
Aviopuolisot voivat siis sopia hyvinkin yksilöidysti, viime kädessä jopa esinekohtaisesti siitä, mitkä omaisuuserät kuuluvat avio-oikeuden alaiseen omaisuuten ja mitkä eivät.
On myös mahdollista tehdä niin, että avio-oikeus poissuljetaan jostakin yksittäisestä omaisuuserästä sinänsä, esimerkiksi osakkeista, yksilöidystä pankkitalletuksesta tai suvun perintökesämökistä, mutta kyseisen omaisuuden tuotto tai sijaan tullut omaisuus (eli käytännössä osakkeiden osinkotulot, pankkitalletuksen korkotulot tai kesämökin vuokratulo) kuitenkin jätetään avio-oikeuden alaiseksi omaisuudeksi. Aviopuolisoiden sopimusvapaus tältä osin on varsin laaja.
Puolisot voivat hyvin sopia siitä, että avio-oikeus poistetaan vain toiselta puolisolta. Tällöin avioliiton päättyessä avioeroon sillä puolisolla, jolta avio-oikeus toisen omaisuuteen on yksipuolisella avioehtosopimuksella poistettu, ei ole oikeutta saada mitään toiselta puolisolta. Avioehtosopimus on siis täysin mahdollista tehdä myös yksipuolisena.
Avioehtosopimus on myös mahdollista solmia määräaikaiseksi siten, että se on voimassa vain tietyn ajan, esimerkiksi viiden (5) ensimmäisen avioliittovuoden ajan, jonka jälkeen avioehto raukeaa ja puolisoilla on taas avio-oikeus toistensa omaisuuteen, jos avioliitto tällöin jatkuu.
Avioehtosopimus on mahdollista tehdä myös ehdollisena siten, että avioliiton päättymistavasta riippuu, onko puolisoilla avio-oikeutta toistensa omaisuuteen vai ei. Tällaisen ehdollisen avioehdon tilanteessa ratkaisevaa avio-oikeuden olemassaolon kannalta on siis se, miten avioliitto päättyy: mikäli avioliitto päättyy avioeron vuoksi, ei kummallakaan puolisolla ole avio-oikeutta toisen omaisuuteen, mutta mikäli avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta on leskellä avio-oikeus kuolleen puolisonsa omaisuuteen.
Avioehtosopimus on tehtävä kirjallisesti, se on päivättävä ja molempien aviopuolisoiden on se allekirjoitettava. Avioehtosopimus on mahdollista tehdä koska tahansa ennen avioliiton solmimista tai avioliiton aikana, ei kuitenkaan enää siinä vaiheessa, jos avioerohakemus on ehtinyt tullut vireille käräjäoikeudessa. Lisäksi edellytetään kahta esteetöntä todistajaa. Todistaja on esteetön, mikäli hän on täyttänyt viisitoista (15) vuotta, eikä ole kummankaan aviopuolison lähisukulainen, entinen puoliso, kihlattu tai aviopuolisoiden ottovanhempi- tai lapsi.
Todistajien tehtävä on todistaa kummankin aviopuolison allekirjoitus oikeaksi. Sen sijaan heidän ei lain mukaan välttämättä tarvitse tietää sopimuksen sisältöä taikka edes sitä, että kyseessä on avioehtosopimus. Jos yksikin todistajista on esteellinen, vaarantaa tämä avioehtosopimuksen pätevyyden. Tosin pätemätönkin avioehtosopimus voidaan osituksessa huomioida, mikäli molemmat aviopuolisot tähän suostuvat.
Avioehtosopimuson rekisteröitävä maistraatissa, jotta se tulee voimaan.
Avioehtosopimusta on mahdollista myöhemmin muuttaa tai se voidaan purkaakin, mutta se tulee tehdä samassa järjestyksessä kuin varsinainen avioehtosopimuskin.
Avioehtosopimuksen voi sinänsä tehdä kuka tahansa ja esimerkiksi internetistä löytyy avioehtosopimuksen mallilomakkeitakin, mutta suosittelen ehdottomasti avioehdon teettämistä tai vähintäänkin tarkistuttamista asiantuntevalla lakimiehellä. Avioehtosopimuksella saattaa väärin laadittuna olla yllättäviä ei-tarkoitettuja seurauksia, jotka on helposti vältettävissä asiantuntijaa apuna käyttämällä.
Tällöin mahdollisessa avioero- tai kuolemantapauksessa saattaa helposti ilmetä epäselvyyttä siitä, minkä maan lakia avioeroon ja omaisuuden ositukseen sovelletaan. Avioehtosopimuksella voidaan pätevästi sopia siitä, minkä maan avioliittolakia tällaisessa tilanteessa sovelletaan.
Asiantuntija Aki Viljander, lakimies, Law1
Jaa juttu
