Kuuluisa Martinique: hiekkarantoja ja rommia

26.08.2009 19:21

Häämatkalaiset, Lauri ja Ansku, jättävät Dominican taakseen ja matkaavat Ranskalle kuuluvalle Martiniquelle. Saaren kulttuuri on sekoitus Karibiaa ja ranskalaista sensuellia hienostuneisuutta.

1600-luvun viimeisinä päivinä, samaan aikaan kun Dom Perignon hioi tekniikkaansa täydellisen samppanjan tuottamiseksi, herra nimeltään Père Labat astui vaikean laivamatkan jälkeen Martiniquen rantaan rommin valmistuksen parhaat temput hihassaan. Kaikki muu olikin saarella jo luonnon puolesta; palmut, hiekkarannat ja auringon aiheuttama jano.

Kuuman ja kostean Martiniquen upea luonto tarjoaa postikortinomaiset puitteet lomailijoille. Vuorten laaksoissa on rehevää kasvillisuutta, trooppisia sademetsiä ja rannikolla mangrovemetsiä tulivuoritoiminnan ansiosta.

Saint Pierren ankkuripaikka. Kuva: Lauri Strengell

Vuoristoisen ja tuliperäisen Pienten Antillien saaren löysi Kristoffer Kolumbus jo 1400-luvun lopulla, mutta hän rantautui sinne vasta vuonna 1502. Nykyään Martiniquella on puoli miljoonaa asukasta. Suuri osa väestöstä on afrikkalaisten orjien jälkeläisiä, loput karibialaisia ja eurooppalaisia. Saman verran turisteja jakavat heidän kanssaan lähes 60 kilometriä ja 120 hiekkarantaa.

Martinique on myös omalla tavallaan kuuluisa. Saari on ollut esillä sekä kirjallisuudessa että valkokankaalla elokuvissa Seikkailija Thomas Crown ja Katkera kuu sekä vuoden 1944 mestariteoksessa Kirjava satama, jota tähdittävät Humphrey Bogart ja Lauren Bacall.

Saint Pierre ja tulivuori

Mont Pelèe -tulivuori. Kuva: Lauri Strengell

Ankkuroimme Martiniquen vanhan pääkaupungin eteen. Saint Pierre on unelias, noin 5 000, asukkaan pikkukaupunki, joka sijaitsee Peleé-vuoren juurella. Nyt sammuksissa olevan tulivuoren raju purkautuminen tuhosi kaupungin vuonna 1902 surmaten yli 30 000 ihmistä. Saint Pierren kylä ei koskaan kasvanut entiseen kukoistukseensa tulivuorenpurkauksen jälkeen ja Fort-de-Francesta tehtiin pääkaupunki.

Paikalliset pojat pelaavat jalkapalloa. Kuva: Lauri Strengell

Saint Pierre tuntuu ottavan elämän rauhallisesti, paikalliset olivat ystävällisiä ja elämäniloisia. Nautimme kylässä maisemista, rommista ja harvoista nähtävyyksistä. Kävimme vankilan ja teatterin raunioilla, ja tutustuimme tulivuorimuseoon, johon oli kerätty kaupungin historiasta kertovia kuvia ja raunioiden seasta löytyneitä esineitä. Myös Maunyn kuuluisa rommitislaamo olisi ollut mielenkiintoista nähdä oppaan kera.

Ruokaa ja rommia

Lomamme aikana saarella oli lakko. Suurin osa kaupoista oli vielä auki, mutta hyllyt alkoivat paljastaa pölyistä pintaansa ja ilmapiiri kadulla oli hieman unelias. Onneksi paikalliset viljelijät olivat torilla myymässä tuotteitaan. Ansku löysi ilokseen vuohenjuustoa, muutaman parin euron hintaisen viinipullon ja hapankermaa. Rapeat patongit täyttivät tyhjenevät kaupat tuoksullaan.

Karibian saarten hintataso yllätti meidät: Martiniquekin oli Suomen hinnoissa. Rommiostastolla jouduin toteamaan varallisuutemme riittävän vain molasseista tehtyyn "Rhum traditionnel" -laatuiseen pulloon.

Rommista puhuessa mieleen saattaa tulla Kuuba, Jamaica tai Barbados, mutta Martiniquen tuoreesta ruokomehusta tislattu Rhum Agricole merkitään ainoana rommina maailmassa samppanjan ja konjakin nauttimalla AOC-laatuluokituksella. Todellisen rommi-intoilijan kaapista löytyy varmasti ainakin yksi pullollinen pitkään tammitynnyrissä kypsynyttä merimiesten juomaa, ranskalaisittain.

Rhum Agricole on Martiniquen ylpeys, sitä lomailijan täytyy ehdottomasti maistaa. Sitä tilatessa kannattaa kuitenkin olla varovainen: kun pyysin ravintolassa kahvin kanssa snapsin, tuotiin pöytään automaattisesti koko pullo.

Saint Annen upeat maisemat

Nähtävää olisi ollut vielä saaren pohjoisosassa, joka näytti upealta. Päätimme kuitenkin sanoa bonjourit Saint Pierren asukkaille. Kokeilimme vielä toista Martiniquen satamaa, pitkän valkean hiekkarannan somistamaa Saint Annen kylää saaren etelärannalla.

Ankkuripaikalla oli satoja veneitä ja rannalla kävi vilske. Lakon aiheuttama vapaa-aika vei nimittäin paikalliset palmujensa alle, matalan rantaveden viilentävään, suolaiseen kylpyyn. Turistit oli enimmäkseen jo lennätetty takaisin kotiin tai muihin kohteisiin.

Nopeasti syvenevä ranta Martiniquen länsipuolella tarjosi huikean puhdasta ja kirkasta uimavettä. Turkoosinsininen vesi toi helpotusta kuumuuteen, johon emme olleet vielä tottuneet.

Vaikka turismilla ja sen levittämällä englanninkielen taidolla on täällä pitkät perinteet, jäimme normaaleissa katukeskusteluissa kielimuurin taakse. Saarella paikalliset osaavat suurimmaksi osaksi vain ranskaa, joten saarelle lähtijöillä hyvä kielitaito on ehdoton vaatimus.

Lue myös Anskun häämatkablogia!